Vihdoin tamma kotona!

Eilistä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä mun hevoseton ja sitäkin huolettomampi elämä oli päättymässä ja Lara tulossa kotiin. Aamupäivä menikin ensin meidän tallilla touhutessa ja Bellaa liikuttaessa ja iltapäiväksi siirryttiin subwayn kautta odottelemaan tammaa. Aika tuntui kuluvan tosi hitaasti, mutta pitkän odottelun jälkeen vihdoin tuttu auto kaarsi pihaan ja odottaminen sai päättyä!

<3

Eilen tamman ohjelmassa oli vaan tarhailua ja pieni ratsastushölkkä ilman satulaa. Ratsastelin askellajit pikaisesti läpi pikkukentällä ja kävelin vajaan tunnin. Ja oli niiin ihanaa tuolla tutussa ja turvallisessa selässä, että oli hilkulla etten myöhästynyt iltavuorosta kun en olisi millään malttanut lähteä tallilta..

Tänään olikin taas päivä uusi ja mulla oli koko päivä vapaata. Lähdettiin ystäväni Lauran kanssa heti aamulla puoli yhdentoista aikaan käymään tallilla kattomassa miten tammamme voivat. Lauralle tuli myös pari viikkoa takaperin uusi heppa ja oltiin jo sovittukin, että tammamme menevät yhdessä tarhailemaan. Ne saivat tutustua ensin yön vierekkäisissä karsinoissa ja tänään aamulla ne olikin jo yhdessä laitumella syömässä. Käytiin tosiaan kattomassa ponien kuulumiset ja saatiin todeta iloiseksi ylläriksi niiden jo kaverustuneen oikein hyvin! Ne söivät kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa, ja me voitiin jatkaa matkaa Kuopioon shoppailemaan Hööksille. 

Kuopiosta kotiuduttuamme vaihdoin kotona vaatteet ja suuntasin talleilemaan. Tänään oli eilisen hölkän vastapainoksi luvassa vähän enemmän säätöjen hakemista sekä satuloiden testausta. Mentiin eilisen tapaan Lauran ja hänen tammansa Veeran kanssa samaan aikaan ratsastamaan ja saatiin Roosa mukaan kameramieheksi! Suuret kiitokset kuvista siis sinne suuntaan. Olin eilen todennut oman Winteccini olevan Laralle mustalla kaarella liian kapea ja sain kokeilla Elinan Wintecciä sinisellä kaarella. Leveys täsmäsi oikein hyvin, mutta muuten satula ei istunut tamman selkään oikein mitenkään.. Ratsastin kuitenkin tänään tuolla satulalla, mutta nyt meillä alkaakin sitten tää ah-niin-ihana satularumba ja sopivan penkin ettiminen. Eiliseen varustukseen tein toisenkin muutoksen, kun kokeilin Kallella käytössä olleita paksuja kolmipaloja. Ja oli muuten huonoin idea aikoihin..

Suunnattiin taas pienemmälle kentälle ja mä totesin jo alusta asti, ettei tänään tehdäkään mitään kummempaa sileevääntöä: a) satula oli tosi huono, se nousi takaa todella paljon ja huomasin tamman liikkumisesta ettei satula ole sopiva, b) kuolaimet oli erittäin huono vaihtoehto, Lara oli todella hidas suusta ja paksut kuolaimet oli huonoin vaihtoehto tuollaiseen suuhun.. No näillä mentiin ja huomenna kokeillaan uudestaan taas eri varustuksella! 

Alkuun tamma liikkui tosi jäykästi osaksi johtuen edellispäivän pitkästä kuljetuksesta ja teinkin tapani mukaan pitkät alkuverkat. Kun se pääsi liikkumaan kunnolla ja isosti, liikkuminen parani ja se tuntui selkään pätkittäin ihan ookoolta siihen nähden mitä siltä pyysin. Tehtiin ihan helppoja juttuja hakien vaan rentoutta ja kuuliaisuutta, joka tammalla oli tänään _hieman_ hakusessa.. Se olis halunnut vaan kiikuttaa mua ympäri kenttää ilman järjenhäivääkään koko touhussa :D 

Mutta meillä oli kyllä hauskaa, ainakin suurimmaksi osaksi! Välillä tuon tuhatkiloisen möllikän kuskatessa mua laukassa ihan 100-0 meinasi tulla äitiä ikävä, mut ei se haitannut koska Lara. Vihdoin mun oma heppa, saan touhuta sen kanssa joka päivä ja taas oppia ratsastamaan sitä entistä paremmin. Aloitellaan ihan pikkuhiljaa ja otetaan kaikki ilo irti jokaisesta päivästä. 

"Eiku nyt mennää TÄYSIIIII!"

Loppuratsastuksesta alkoi tulla jo jotain tolkkua, kun pyörähdettiin vielä isommalla estekentällä. Larppa alkoi vähän rauhottumaan ja tulla avuille ja saatiin jo hieman asiallisempia pätkiä. Lopussa tamma oli virkeä, mutta kivasti avuilla joten päätin antaa Roosan ravailla loppuravit. Roosa hyppäsikin ekaa kertaa pikkutamman kyytiin ja kokemus oli ilmeistä päätellen järkyttävä :D Se on vaan vähän iso ja liikkuu isosti! Mä sillä välin koeajoin Lauran hepan Veeran ja tykkäsin kyllä! Vaikka ero omaan heppaan olikin melkoinen ja tuntui että istuu ihan tyhjän päällä kun putosin 15cm alaspäin.. 

Kun hepat oli ratsastettu ja kävelty, käytiin pellolla napsimassa muutamat kuvat hevosten kanssa. On kyllä niin onnellinen olo kun kattoo noita kuvia, meillä on ihan huiput, just meille sopivat hepat ja päästään harrastamaan yhdessä. 

Nyt tosiaan alkaa meillä satulanmetsästys ja toivottavasti saadaan pian satula-auto käymään. Kengittäjä on tulossa tällä viikolla laittamaan neidin kaviot kuntoon ja hierojaa koitan saada parin viikon sisään. Ihanaa olla taas tässä heppaelämässä mukana oman hepan kanssa! Kallen kanssa saaduilla opeilla on hyvä jatkaa hommaa Laran kanssa ja selkeesti oon muiden ihmisten lisäksi itse huomannut omassa hyvinvoinnissa tapahtuneen suuren muutoksen, kun Lara tuli kotiin. Oon paljon paremmalla tuulella ja olo on jotenkin helpottava, kun on tekemistä ja puuhaa. 

Mutta nyt pitää lähteä paikkaamaan viime yönä vähäiseksi jääneitä yöunia ja näkemään unia pikkuhepasta! Ajattelin joku päivä kirjotella vähän esittelypostauksen tyylistä raporttia Larasta tarkemmin, kun se ei kuitenkaan kaikille ole niin tuttu. Mutta hyvelit yöt kaikille, ihanaa lomaa niille onnekkaille, joilla sellainen on ja tää pitkästä aikaa onnellinen bloggaaja palaa astialle taas mahdollisimma pian! :)

Viikon heppakuulumiset

Päätin tulla ihan lyhkäsesti päivittelemään viikon heppakuulumisia, viimestä kertaa ennen kun palaan takaisin hevosenomistajien maailmaan. Lara tulee jo ylihuomenna, joten nyt starttailee mun viimeset "hevosettomat ja huolettomat" vuorokaudet.. Jännittää, mutta ootan tosi innolla!!

Mutta, palataas kuitenkin tähän vikaan "hepattomaan" viikkoon. Maanantaina viikko alkoi Zipen ratsastuksella. Luvassa oli kesän ekat hiittistreenit, jonne saatiin Roosa mukana kameran kanssa ja muuten heilumaan kaveriksi. Käveltiin hiittikselle rauhaiseen tahtiin ja perillä alettiin heti ravailemaan reippaasti edestakasin. Tai no, vähän piti possuilla ja ottaa kiekkiä hiittiksen toisessa päässä maassa olevasta sinisestä lavasta. Kun todettiin se vaarattomaksi (ainakin melkein) päästiin jatkamaan matkaa.

Otettiin ihan rennosti ja reippailtiin kunnolla. Lähinnä Zipetti sai valita vauhdin ja mä vaan nautiskelin menosta. Ja että ponilla oli hauskaa! Se halusi koko ajan mennä täysiiii ja otti nokkiinsa jos ei saanut.. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja oli kyllä hauskaa kuskillakin, kun sai vaan fiilistellä eikä tarvinnut miettiä että missä ne takajalat menee, onko nyrkit pystyssä ja onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Tätä mä oon kaivannu!

Kaikki tän postauksen kuvat on siis tuolta reissulta ja kiitokset niistä Roosalle! Tänään pääsin toisen kerran Zipen kanssa treeniin, tällä kertaa tehtiin hommia ihan oikeesti ja vieläpä Elinan neuvoessa vieressä. Ja oli muuten hauskaa tänäänkin! Harjoteltiin A-merkin kouluohjelmaa ja sen tehtäviä. Zippe oli tosi kiva ja Elina vaikutti oikein tyytyväiseltä meidän toiseen rataan.

Kuvia ei oo tältä päivältä, mutta muutamalla sanasella. Mun pitää muistaa ratsastaa, argh! Nyt sujui oikein hyvin kun koko ajan koutsi huuteli että tee sitä ja tee tätä, mut kun pitäs osata ite. Mun pitäs muistaa keskilaukassa uskaltaa liikkua vielä enemmän eteenpäin ja valmistella se paremmin. Pohkeenväistöissä takaosa meinaa lähteä joko liikaa edelle tai sitten se ei tuu mukana ollenkaan. Ja taivuttaminen ja suoristaminen - niin perusjuttuja mutta miten voi olla niin vaikee muistaa? Mutta tätähän se on, aina on ihan hurjasti uuden opeteltavaa ja aina voi parantaa.

Myös Bellan kanssa oon touhuillut tällä viikolla jonkun verran, sen puitteissa mitä oon töiltä ehtinyt! Ollaan käyty kevyitä 30-60 minuutin maastolenkkejä satulalla ja ilman. Musta on vaan niiiin ihanaa päästä vähän maastoon köpöttelee ja nauttimaan alkavasta kesästä. Ja mikäs siihen hommaan sopivampi kaveri kuin Bella, se tykkää aina päästä pois pihapiiristä ja nauttii varmasti ihan yhtä paljon kun minäkin. Se ei pelkää mitään, menee aina minne pyydetään eikä pöllöile mitään turhia. Se on kovin kiinnostuntu ympäristöstään ja on aina niin tyytyväinen, ihana poni!

Jeps että semmosta. Mun työviikko jatkuu vielä huomenna 11h työpäivällä sekä lauanataina heitetään 5h iltavuoro. Sit ois sunnuntai vapaa ja saan nauttia täysillä Laran seurasta! Emmi vähän lupaili tulla mukaan tallille sillon ja luvassa olis paljon kuvia. Mä palailen blogin ääreen sitten sunnuntain tunnelmissa, saatte kuulla miten tamma alkaa kotiutumaan ja adios siihen asti! 

Winskin luona Espanjassa

Eilen aamulla kuudelta meiltä lähti lento Malagan lentokentältä kohti kylmää Suomea. Viikon loma ihanassa auringonpaisteessa ja lämmössä oli takanapäin ja kotimatka alkoi. Ja syy yleensäkin koko meidän reissuun oli tietenkin vuosi sitten Espanjan lämpöön muuttanut varmasti teille monelle tuttu Winski. (Jos Winski ei ole sinulle tuttu, kurkkaa Hevoset  -välilehdeltä esittely ruunasta)

Mä olen koko vuoden halunnut päästä kattomaan ruunaa ja nyt Kallen lopetuksen jälkeen Elina ehdotti, että lähdettäisiin yhdessä viettämää lomaa Espanjaan. Niimpä varattiin kuukausi sitten lennot ja hotelli Malagaan ja vihdoin viime maanantaina oli aika nousta koneeseen. Lento sujui suhteellisen nopeasti ja perillä oltiin iltapäivällä. Ensimmäiset pari päivää kierreltiin Malagaa ympäriinsä tutustuen paikkoihin ja keskiviikkona suunnattiin Winskin nykyiseen asuinkaupunkiin Fuengirolaan. Voisin kirjotella myöhemmin muusta reissusta, mutta nyt ensin halusin kirjoitella ihan vaan Winski-Nallen kuulumisia ja mitä sen kanssa touhuttiin.

Matka Malagasta hotellilta Fuengirolaan Winskin luokse sujui nopeasti 45minuutin junamatkalla. Perillä käytiin ensin Fuengirolan eläintarhassa ja sieltä meidät tulikin hakemaan Winskin omistaja Magnus. Keskustasta tallille oli noin kymmenisen minuutin ajomatka ja tallilla meitä odotti aivan valtavan hienot maisemat. Talli oli korkealla mäen päällä ja alueella oli useampi eri tallirakennus, seitsämän kenttää, toinen toistaan hienompia hevosia ja aivan mielettömän upeat maisemat. Perillä tavattiin W:n nykyiset muut ihmiset, Anneli sekä Petra. Ja kun mä näin Winskin, koko muu maailma jotenkin hävis ympäriltä ja mä vaan tuijotin mun ystävää ja tirautinpa siinä ihan huomaamattani muutamat ilon ja ikävöinnin itkutkin.

Kaikki oli jotenkin tosi sumuista, en voinut uskoa että siinä todellakin oli mun paras kaveri vuoden takaa ja että mä näin sen uudelleen. Petra sanoi, että voisin käydä hakemassa ruunan kävelytyskoneesta ja olin vieläkin varmaan ihan shokissa :D Käytiin nappaamassa Nalle tallin käytävälle ja hetken aikaa sain vaan olla sen kanssa. Pusuttelin sitä, annoin sille haleja ja koitin vaan sisäistää ajatusta että mä taas sain olla sen kanssa. Ruuna puhalteli mun naamaan lämpimiä hönkäyksiä, hamusi mun sormia ja hiuksia sekä haisteli mua joka paikasta, ihan kuten aina ennenkin. 

Laitettiin sitten Nalle ratsastusta vaille valmiiksi ja sovittiin että Petra ratsastaa ensin ja mä pääsen sitten selkään. Käveltiin ylös kentälle ja mulla vaan suu loksahti auki kun en voinut uskoa millaisissa maisemissa täällä harrastetaan.. Joka puolella näkyi ihania palmuja (voin myöntää hurahtaneeni palmuihin ihan täysin....), kenttä oli niin korkealla että taivasta näkyi myös joka puolella ja kentän pohja oli oikeastaan ihan täydellinen, automaattisen kosteutusjärjestelmän ansiosta kenttä on aina tarpeeksi kostea, muttei koskaan märkä. Mäkin haluan!

Katsoin ensin kun Petra ratsasti jonkun aikaa ja sitten olikin mun vuoro nousta kyytiin, ekaa kertaa niin pitkän ajan jälkeen ja voin sanoa että odotin kovasti. Hyppäsin kyytiin ja vaikka kaukana kotoa oltiinkin, oli olo niin kotoisa kuin olla ja voi. Niin tuttu tunne istahtaa alas tuohon selkään ja lähteä kävelemään ympäri kenttää, tosin hieman mahtavimmissa maisemissa, mutta kuitenkin.

Ja ratsastaminen oli ihanaa. Vielä ihanampaa kuin muistin ja tuolla Winskin kyydissä mä muistin miksi mä harrastan ratsastusta ja hevosia. Kaikki hevoset ei saa aikaan tuota fiilistä, mutta ne tietyt yksilöt saa. Ja mun olo oli niin hyvä Nallen kanssa, että olin koko ratsastuksen ajan pelkkää hymyä.  Tein vähän sileejuttuja, väistöjä, laukanvaihtoja ja fiilistelin vaan. Ja varmaan sanomattakin selvää, että nautin ihan täysin tuosta.

Ratsatuksen jälkeen multa kysyttiin, jos halusin lähteä kävelemään loppukäynnit laukkaradalle, joka kiertää tallialueen ympärillä. Vähän yllättyneenä koko tilanteesta sanoin että tottakai, ja niin me käveltiin kaikessa rauhassa ihan kahden kesken pitkän kaavan mukaan loppukävelyt laukkarataa pitkin. Huhhuh, en olis unissanikaan voinut kuvitella tollasta tilaisuutta omalle kohdalle.

Ratsastuksen jälkeen palattiin sit tallialueelle, jossa meitä odoteltiinkin. Hoidin Winskin rauhassa ja käytin sen suihkussa ennen karsinaan pääsyä. Nautiskelin vielä hetken ruunan seurasta ja juteltiin Lillkvistien kanssa ennen kun lähdettiin syömään yhdessä läheiseen vuoristokylään. Nallelle vielä heipat ja huomenna nähtäisiin uudelleen!

Loppupäivä vietettiin Elinan kanssa Mijaksen pikkykylässä ja seuraavan päivän ohjelmassa mulla oli jälleen päivän vietto Fuengirolassa Winskin ja Petran kanssa. Lähdin aamulla kymmenen aikaan junalla matkaan ja perillä olin vaille 11. Käväisin kaupassa ja Petran tullessa hakemaan ajettiin suoraan tallille. Siellä meitä odottelikin Nalle omassa boksissaan huilailemassa ja tän päivän ohjelmassa oli kävelypäivä. Ilma oli todella kuuma ja mä olin varautunut ihan pilviseen säähän laittamalla aamulla vaan vähän aurinkorasvaa.. Itseänihän se syyttäminen on kun nyt olkapäät ja nenä muistuttaa väreiltään tomaattia.

No anyways, Petra aloitti päivän pesemällä toisen hevosensa ja mä harjailin Winskin sillä aikaa ihan kunnolla. Koitin ottaa kaiken irti viimesestä päivästä ja tein kaiken niin hitaasti kuin pystyin. Kun oltiin molemmat valmiita, otettiin ruunat kätösiin narunjatkeiksi ja lähdettiin heittämään kävelylenkki. Kierreltiin tallialueella ympäriinsä ja välillä pysähdyttiin syöttämään heppoja. Me jatkettiin Wimpen kanssa kävelyä kun Petra meni jo takaisin tallille ja tunnin käppäilyn ja maisemien ihailun (josta en vaan saanut vieläkään tarpeeksi....) jälkeen palattiin mekin tallille. Hetken aikaa käytävällä hengailtuamme, tuhottuamme yhden fantatölkin ja W:n maisteltua puun oksia, pääsi ruuna syömään päivän kivennäisannoksen karsinaan ja me jatkettiin Petran kanssa läheiselle tallille.

Vierailtiin Winskin naapuritallilla vajaan parituntisen, minkä jälkeen palattiin takaisin. Nallella oli alkamassa iltapäivän tarhailutuokio ja mulla oli jälleen edessä hyvästien sanomiset. Heitettiin kolmikko ulos omiin tarhoihinsa ja heinät nenän eteen jokaiselle. Mä vietin Wincen kanssa viimeset hetket kahdestaan rauhassa ja nautin täysillä, sillä en tiedä kuinka pitkä aika tulee taas olemaan ennenkun näen ruunan taas. Aika tuntui menevän ihan liian vauhdilla ja mun yksinkertaisesti piti vaan lähteä. Sinne ruuna jäi korvat tötteröllä kattomaan ja mulla ei taas ollut itku kaukana. 

Mä oon niin hirvittävän kiitollinen ensinnäkin siitä, että Winskin uudet omistajat mahdollisti tällaisen ja pääsin sitä katsomaan, viettämään aikaa sen kanssa ja nauttimaan siitä parin päivän ajan niin kuin ennenkin täällä Suomessa. Tuntui niin hyvältä viettää aikaa tutun ja turvallisen ruunan kanssa, varsinkin kun Kallen lopetuksen jälkeen kukaan hevonen ei oo tuonut mulle tuota iloa, mitä sain Winskin kanssa tuntea. Toisekseen oon niin älyttömän iloinen ja onnellinen siitä, miten mahtavaan paikkaan W on päässyt! Siitä oikeasti välitetää, sitä rakastetaan ja se viihtyy ihan hurjan hyvin tuolla. On niin ihanaa kun tietää että ruunalla on asiat vallan mainiosti ja että olen aina tervetullut sinne vierailemaan ja katsomaan sitä.

Vaikka olikin vaikeaa lähteä ponin luota, oli sitä ihanampaa viettää aikaa sen kanssa. Varmasti ei jäänyt ainoaksi vierailukerraksi tuolla Fuengirolassa, vaan olen suunnitellut jo viimeistään ensi kesäksi pidempää reissua tuonne. Näillä positiivisilla ja onnellisilla energioilla jaksaa odottaa taas seuraavaa tapaamista, ja sitä odotellessa saan kuulla ruunan kuulumisia ja kisatuloksia sitten Petralta itseltään! Ja juuri tänään olivat olleet kisaamassa, 120cm & 130cm luokista molemmista nollat, ihan mahtavaa!

Ihanaa kun maailmassa on näin ihania ihmisiä, ja hevosia <3