Maanantain maneesitreeni

Tänään päästiin sit vihdoin ja viimein ihan tositoimiin ja treenaamaan maneesiin, ekaa kertaa kuukauteen! Kyllä onkin ollut ikävä, treenitauko alkaa tuntumaan sekä kuskissa että hepassa, mutta toivottavasti suunta on tästä vaan ylöspäin ja päästään taas normaaliin treenaussysteemiin. Sitä silmällä pitäen koulukisoihin ilmoittauduttu, joten toivotaan kovasti ettei nyt tulisi mitään estettä ja päästäs alottaa tuo koulukisaura Laran kanssa!

Mutta palataanpa asiaan, eli tän päivän treeniin. Aamulla kengittäjä kävi laittamassa tamman sukset uusiin uomiin ja uusia töppösiä lähdetiinkin testaamaan maneesille. Roosa tuli taas meitä kuvailemaan ja kaikki kuvat onkin hänen käsialaa. Suunnitelmissa oli ottaa lainaestepenkillä joitain pikkuhyppyjä ristikoille ihan vaan mielen (ja muistin) virkistämiseksi. 

Laittelin maneesiin muutaman kavaletin vähän sinne tänne ja perusteellisen ravi- laukkaverkan jälkeen siirryttiin lämmittelemään niillä. Tehtiin erilaisia reittejä ja vaihdeltiin suuntaa ja kaikkea ihan vaan fiiliksen mukaan humputellen. Larppa oli jo ihan onnessaan nähdessään kavaletit ja ihan kerrassaan syttyi kun tajusi mitä aletaan tekemään. Puomeilla asiat saatiin suunnilleen kuntoon Roosan tullessa paikalle, ja pyysinkin häntä pystyttämään meille ihan pienenpienen ristikon.

Ja hitto et jännitti! Musta on ihan lyhyen ajan sisään tullut kunnon nössö, saan slaagin kun heppa aivastaa ja esteet pelottaa enemmän kun ikinä.. Eilen kisoissa Jennin ja Lauran pitämän pienen kannustuspuheen (vai -saarnan...) johdosta päätin ottaa itteeni niskasta kii ja ottaa ihan muutaman minihypyn todistaakseni, ettei siihen kuole. Ja niinhän siinä kävi, että hevonen hoiti homman kotiin kuskin munailusta huolimatta ja selvittiin pikkuristikosta leikiten.

Kun hevosen tasainen varmuus hieman tarttui kuskiinkin, pääsi Roosa nostelemaan estettä pystyksi ja tultiin muutama tehtävä sisältäen sekä portin että muurin tuon pystyn lisäksi! Pikkuhiljaa pelko vähän laantui ja aloin taas luottaa hevoseen, se kun osaa niin ei mulla oo hätää. Esteet oli varmaan maks 75cm, mutta kyllä tuntui ihan lottovoitolta selvitä tällasen hyppytauon jälkeen ihan kunnialla kaikista hypyistä.

Tossa muutama kuva ja video, oli meillä ihan kivaa jännityksestä ja kuskin ilmeistä huolimatta.. Larasta ainakin huomasi tauon, se oli niin kauheen onnessaan menossa ja sit mä vaan häiritsin sitä koko ajan mitä oudommilla ratkaisuilla. Tästä sit vaan jatketaan kohti valmennuksia ja ehkäpä kisoja! Kuka tietää, nähdäänkö mut vai Elina Laran kanssa kisaamassa seuraavan kerran :D

Loppuun menin vielä vähän sileetä ja vitsit et heppa oli hyvä! Noi olympiat on kyllä ihan liian vahvat tammalle pelkkään sileenratsastukseen, mutta kerrankin tamma oli kevyt ja herkkä edestä. Ratsastin sitä vaan mahdollisimman pyöreälle kaulalle ja aktiiviseksi takaa - ja oli muuten ihanaa. Tehtiin myös yksi ihan sikahieno vaihto, ne kun on Laralle aika vaikeita niin meinaan aina alkaa hyppimään riemusta kun se malttaa tehdä puhtaan vaihdon ja kunnolla myös takaosalla.

Hyvä treeni olikin hyvä päättää onnistumiseen ja lähdettiin talsimaan tallille. Tallilla suoritettiin vielä kuvauksia lauantain sponsorituotteesta, josta lisää juttua myöhemmin! Nyt mä lähden nukkumaan ja uneksimaan ihanista koulutreeneistä supertamman kanssa ja palataan taas bloggaajatapaamisen merkeissä!

Klinikalla

Heippä hei! Kuten oon pariin otteeseen maininnut, oli meillä tänään Laran kanssa klinikkakäynti ja osa teistä varmaan onkin lukenut kuulumiset fbstä. Olin varannut ajan klinikka-autoon Pieksämäelle tälle päivälle, sillä halusin varmistaa mistä mahtaa oikean etusen lämpöily johtua. Omien aikataulujen vuoksi oli helpointa viedä Larppa naapurikuntaan ultrattavaksi joten yhdentoista maissa haettiinkin iskän kanssa lainakoppi auton perään ja lastattiin tamma tallilta kyytiin.

Meiltä on noin 45min matka Pieksämäelle kopin kanssa ja oltiin hieman aikataulua edellä lähdössä. Perillä saatiin siis hieman odotella omaa vuoroamme, mutta onneksi mukana on kiltti ja viisas Lara, jolle odottelu kopissa ei tuottanut päänvaivaa. Ennen lääkärin kohtaamista käytiin vähän kävelemässä ja kerettiin hetken aikaa seisoskella pihalla.

Meidän tutkimusten vuoron tullsessa iskä sai pitää Laraa sen aikaa kun mä annoin tietoja ja kerroin meidän tilanteesta. Pian sen jälkeen ell kattoi tamman liikkumista suoralla uralla käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen kentällä liinan päässä. Larppa meinasi olla ihan lentoon lähdössä ja jouduin oikeasti juoksemaan että kestin sen perässä.. 

Kun liikkeet oli katsottu, siirryttiin talliin ultraa varten. Ja nyt oli eka kerta kun yllätyin oikeesti tuon elukan käytöksestä! Normaalisti se ei hätkähdä mistään ollenkaan mitään, mutta nyt kun piti ajaa karvat pois ultrattavasta kintusta... Ei tullut mitään! Jalka ei pysynyt maassa millään vaan sitä piti koko ajan vispata ja veivata, joten tultiin siihen tulokseen, että tuikataan ponille rauhoittava.. 

Rauhoittavan vaikuttaessa saatiin jalka karvattomaksi ja pian päästiin ultraan. Oejssa on siis joku ikivanha jännevamma, josta tamma on parantunut nopeasti, mutta mun ylihysteerisyyden takia olin varma et se on nyt uusimassa. Halusin saada tästä varmuuden jatkoa ajatellen, joten siksipä seisottiinkin sillä tutkittavana. Ell ultras ikuisuudelta tuntuvan ajan jalkaa Larpan roikottaessa päätään mun sylissä melkoisen väsyneessä mielentilassa. 

Kun homma oli done, saatiin tuomio: jalasta löytyi vanhasta vammasta johtuvaa vähäistä arpikudosta, muttei mitään uuteen vammaan liittyvää! Aivan ihanaa, hyvä etten alkanut itkua tihrustaa kun saatiin uutiset! Saadaan lupa siirtyä ihan normaaliin treeniin ja jatkaa samaan malliin. Jos oireita ilmenee jatkossa, olemme yhteydessä elliin uudelleen. Liikkeet oli lääkärin mielestä normaalit, eikä niissä ollut mitään sanottavaa. Lämmön syyksi ell epäili jotain pientä venähdystä / kolausta, mutta nyt lämpäöä tai turvotusta ei ollut havaittavissa, joten saatiin ihan superhyvillä mielin lähteä kotia kohti! 

Nyt on kyllä niin kevyt ja hyvä mieli, ettei vähään aikaan ole ollutkaan. Päästään taas palailemaan normitreeniin ja ens viikolla mennään kyllä hyppäämään maahankaivettuja! Ihana alkaa suunnittelemaan syksyn kisoja ja valmennuksia, kun tietää että heppa on ainakin tällä hetkellä kunnossa <3 Postauksen kuvat on eiliseltä hölkältä, cee Roosa!

Viime viikon Veera

Viime viikolla treffattiin Lauran ja hänen heppansa Veeran kanssa syksyisten kuvausten merkeissä. Oltiin kahden vaiheilla mennäänkö tiistaina iltapäivästä vai keskiviikkona ja kerrankin kävi hyvä tuuri valitessamme tiistain! Keskiviikkona tuli nimittäin vettä koko päivän joten olis jääneet kuvat ottamatta. Iltapäivästä siis suunnattiin Kimmolle syksyisiin maisemiin kameran kanssa ja mä aattelin nyt jakaa täällä mun mielestä onnistuneimmat otokset tuolta reissulta! Kyllä huomaa, ettei oo taas aikoihin paneutunut tuohon kameran kanssa heilumiseen, ei meinannut tulla yhtään mitään....

Kuvaamisen jälkeen oli tamman liikutuksen vuoro ja oltiin sovittu että mä pääsen ponin kyytiin pitkästä aikaa. En oo pitkään aikaan taas ratsastanutkaan kunnolla joten meinasi olla palikat aivan totaalisen hukassa.. Veeran selässä oon aiemmin tainnut jopa kahteen kertaan pyörähtää, joten mitään suuria odotuksia ei ratsastukselle ollut - eikä tarkoitus ollutkaan sillä edellisen vapaapäivän jälkeen suunnitelmissa oli vaan kevyesti hölkkäillä askellajit läpi.

Toinen pääty osoittautui hurjan pelottavaksi, mutta muuten Veera oli aika kivasti kuulolla koko ratsastuksen. Mä en vaan meinannut millään saada heppaan otetta, tuntui että pompin ja heilun koko ajan satulassa kuin perunasäkki ja meinasin jo itkua tihrustaa valitellessani Lauralle, että miks tää tuntuu näin hirvittävän vaikealta....

En todellakaan kommentoi tätä istuntaa..

Jossain vaiheessa aloin saamaan ideasta kiinni ja vähän päästä taas jyvälle ratsastamisesta. Veera on kyllä oikein kiva poniini, jonka kanssa on mukava työskennellä. Se ei oo mikään automaatti, vaan sopivan haastava olematta kuitenkaan mikään mahdoton. Sanoisin että juuri sopivan opettavainen! Harmi vaan, ainut miinus siinä on auttamatta aivan liian pieni koko XD Laura tosin onkin mua puol metriä lyhyempi, joten Veera on kyllä oikeesti aivan mainion kokoinen. (eipä sillä, Kalle oli vielä 10cm matalampi kuin Veeruli, hhehh..)

Mä tahdon niin treenaamaan! Torstaina saadaan kuulla tuomio ja sen mukaan aion kyllä miettiä alanko käymään säännöllisesti ratsastuskoulun tunneilla vaiko ettimään vuokraheppaa.. Ratsastamaan on pakko päästä, ei tästä elämästä muuten tuu mitään!

Mun vapaapäivä

Eilen sain viettää ihan täysin kokonaan vapaapäivälauantaita. Päätin kirjoittaa vähän erilaisen kuulumispostauksen päivästä aikataulujen ja muutamien kuvien kera. Muutama muukin postausidea mulla on jemmassa Brasilian matkapostauksen lisäksi, vaikkakaan Laran kuulumisia ei edelleenkään ole kerrottavana.. Torstaina päästään sit klinikalle ja siihen asti vielä sit vaan kävellään.

09:56 Herään tunteeseen, että taidetaan olla myöhässä. Jenni kuorsaa vieressä ja ollaan nukuttu puoli tuntia pommiin. Jemppa pakkasi kamat ja lähti mun autolla ajelemaan tallille mun jäädessä vielä hetkeksi selaamaan puhlua.

10:15 Kampesin itteni sängystä ylös ja söin pikaisen aamupalan sekä puin tallikamat niskaan. Sovittiin serkkuni kanssa aika millon hän tulee mua hakemaan ja olin minuutilleen valmiina - kerrankin.

10:45 Nousen serkkuni autoon ja lähdetään ajamaan kohti Lekotallia. Siellä alkaa yhdeltätoista syyssäpinät, jossa Elina hyppäsi Zipen kanssa estenäytöksessä. Mä olin tottakai kattomassa kamera kädessä, mutta kuvia mulla valitettavasti ei oo kun muistikortti on Elinalla tällä hetkellä.

11:10 Alkoi Elina hyppäämään ja oltiin varattu hyvät paikat aidan takaa kuvaamiselle ja kattomiselle. Tapansa mukaan Zippe hyppäsi hienosti, isoja esteitä pudottamatta ainuttakaan ja selvästi nautti esiintymisestä isolle yleisölle. 

11:30 Käytiin Jempan kaverina hoitamassa Sipu pois ja palailtiin maneesiin katsomaan seuraavia ohjelmanumeroita. Luvassa oli mm. hevosten rotuesittelyä sekä ritariratsastusta. 

13:20 Muutaman tunnin paikallaolon jälkeen hyppäsin Elinan auton kyytiin ja lähdettiin ajamaan omalle tallille. 

14:05 Tallihommat tehty, tarhavedet vaihdettu ja lähdettiin hakemaan tammoja laitumelta. Bella pääsi pesariin syömään päiväheiniä ja Venla ja Lara pääsivät käytävälle varustettaviksi.

14:25 Ollaan valmiita lähtemään ja suunnattiin tammojen kanssa käyntimaastoon. Oli mukava kävellä pitkän kaavan mukainen lenkki auringonpaisteessa kaikessa rauhassa vieläpä sellaista lenkkiä, missä yleensä käydään aina vaan talvella melko reipastahtisella meiningillä.

16:05 Tallilla takaisin. Jemppa tulossa jo mua hakemaan, joten Lara saa pikaisen harjauksen, jalkojen kylmäämisen linimentillä sekä loimen päälle ulosvientiä varten. Tarhassa sitä odottaa päiväheinät, joita se jää tyytyväisenä syömään mun lähtiessä taas kohti seuraavaa tallia.

16:20 Jennin kanssa pyörähdettiin Kimmolla pikaisesti ja reissu ei yllättävää kyllä venähtänyt ollenkaan pitkäksi. Päästiin pian jatkaa matkaa, haettiin porukoiden auto, heitin Jempan kotiin ja ajoin Siwan kautta itsekin vihdoin kotiin.

17:00 Olin kotona ja työntämässä makaroonilaatikkoa mikroon. Syödessäni kattelin samalla How I met your motherin kutostuottaria ja keräsin voimia siivousurakkaa varten.

Venlan "en se minä ollut" -ilme

17:50 Kaksi jaksoa katottuna, massu täynnä ja siivoomaan. Vaikka olin ihan puhkipoikki, sain jostain jotain todella outoa virtaa ja päätin tehdä ihan totaalisen suursiivouksen. Inhoon siivoomista, mutta joskus sekin on tehtävä.

19:10 Kauhia urakka tehtynä ja virtaa vaan piisaa! Siispä lenkkivaatteet niskaan ja lenkkarit jalkaan ja eikun lenkille. 

20:15 Lenkiltä tultu, suihkussa käyty ja vaatteetkin vaihdettu. Seuraavaks auton rattiin ja hakemaan likat ympäri kyliä kyytiin mäkkitreffeille. Vaihdettiin kuulumisia ja käytiin kattomassa Hannan uutta kissanpentua!

22:45 Kotona taas ja päätän parkkeerata suoraan sänkyyn kattomaan jälleen himymiä. Pesen naaman, hampaat ja vedän yökkärin päälle ja painun peiton alle. Taidan keretä kattoo kaks jaksoo kokonaan ja kolmannen puoliks, ennenkun silmät painuu väkisin kiinni ja painuin untenmaille. 

Kisapäivä ratsastajan sekä hoitajan näkökulmasta

Olen pyörinyt Elinan mukana kisoissa vuodesta 2010 lähtien ja tässä viidessä vuodessa on keretty käydä yhdessä jos toisessakin kisapaikassa. Mä nautin ihan suunnattomasti näistä kisareissuista, minusta on ihanaa päästä mukaan kisoihin hevosenhoitajan roolissa ja tunnen viihtyväni ehdottomasti paremmin hevosen kanssa käsihevosalueella kuin radalla itse ratsastamassa. Viime sunnuntaina oltiin taas reissussa, tällä kertaa mulle uudessa paikassa Lehmossa Itä-Suomen aluemestaruuksissa ja halusin kirjoittaa reissusta vähän yksityiskohtaisemman postauksen, mitä mun hommiin kisareissuilla yleensä kuuluu.

Parin vuoden takaa kuva Mäntyharjun kisoista hyvinkin voitokkaan Winskin kanssa, tuolta reissulta mukaan lähti kaksi sinivalkosta ruusuketta :)

Tällä kertaa postaus on toteutettu Elinan kanssa yhteistyössä ja kursivoidut tekstinpätkät on Elinan kertomaa kisapäivästä. Elina kirjoitti omaan blogiinsa samantapaisen tekstin, johon lisäsi sitten näitä mun tekstinpätkiä ja ajatuksia reissusta, joten saatiin aika kivat ja monipuoliset postaukset molemmille aikaiseksi. Jos muuten Elinan postaukset muutenkin kiinnostaa, niin kommentoikaa alas sähköpostiosoitteenne tai laittakaa mulle sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com), blogi on vaan rekisteröityneille lukijoille ja Elina voi lisäillä halukkaita sinne lueskelemaan!

Totuttuun tapaan matkaan lähdettiin vasta iltapäivän puolella, sillä Elinan luokat on yleensä päivän vikat luokat, eikä kisapaikalla tarvitse olla siksi kovin ajoissa. Tällä kertaa sovittiin lähtö tallilta puolen päivän jälkeen ja tallilla oli hieman vaille kahtatoista. Elina on hoitanut tavaroiden pakkaamisen ja mun hommaksi jää hevosen laittaminen kuljetuskuntoon. Tälle reissulle mukaan lähtee Venla, joka on oikein kiva kaveri kisapaikoilla. Harjaan ja siistin Venlan, putsaan kaviot ja jalkoihin se saa suojat ja bootsit. Ennen kun talutan sen traileriin, kävellään pari kierrosta tallia ympäri ja hepan ollessa kyydissä, päästään lähtemään.

Matka on pitkä, mutta sujuu melko nopeasti. Perille päästessä Elina lähtee omille hommilleen ja mä lähden metsästämään vesipistettä. Ystävälliset ihmiset kanttiinissa neuvoivat mulle mistä saan täytettyä vesisankon ja palaan Venlan luokse trailerille odottamaan Elinaa. Vesi ei tammalle kelpaa, mutta heinä kyllä maistuu. Mä keräilen tavaroita kasaan mitä tulen päivän aikana tarvitsemaan: tärkeimpiä lienee lähtölistat, riimunnaru, kamera, ratsastajan juomapullo, vähän taskurahaa sekä autonavaimet.

"Avaan trailerin etuluukun, otan Venlan paperit mukaan ja lähden näyttämään rokotustodistuksen. Matkalla pysähdyn katsomaan ratapiirustuksia. Tarkastelen ensin isomman luokan ratapiirustusta, ja sen jälkeen tutustun tarkemmin alkavan luokan ratapiirustukseen. Opettelen ensin radan paperilta, jonka jälkeen kävelen kisakentän viereen ja kertaan rataa este esteeltä.

Aurinko paistaa lämpimästi puiden välistä. Istun ja odotan. Minua jännittää, tällä kertaa sopivasti. Kilpailin edellisenä viikonloppuna Venlan kanssa pitkän tauon jälkeen, ja syystä tai toisesta jännitin näitä startteja huomattavasti normaalia enemmän. Pieni jännitys on hyvästä, sillä se saa minut keskittymään paremmin. Liika jännitys taas haittaa suoritusta. Käyn tutustumassa rataan kävellen. Rata tuntuu pieneltä ja helpolta. Tiet ovat sujuvia, vaikka muutama este vaatii tarkempaa kaarteen ratsastamista. Starttaan numerolla 29. Se tarkoittaa odottamista. 

Aino kävelyttää Venlaa ja minä jään katsomaan luokan ensimmäisten ratsastajien suorituksia. Vaikka rata vaikuttaa helpolta, virheitä tulee paljon. Useampi hevonen ottaa kiellon sarjan a-osalle. Puomit putoavat helposti eikä nollasuorituksia tule. Mistä useat virheet johtuvat? Olo käy epävarmaksi. Enkö ole osannut ottaa huomioon jotain olennaista?"

Pidän Venlalle seuraa siihen saakka kun Elina tulee takaisin ja kun kisanumero on suitsissa kiinni, laitan hepalle päävehkeet päähän traikussa ja otetaan tamma ulos. Venla harjataan, jouhet selvitetään ja suojat harjataan. Sitten varusteet päälle, naru kuolaimiin kiinni ja lähdetään kävelemään. Venla oli laiskalla tuulella ja se tyytyi kävelemään mun takana nojaillen mun olkapäähän. Tarpeeksi käveltyämme jäätiin hetkeksi seisoskelemaan maneesin nurkalle odottelemaan että Elina lähtee verkkailemaan.

 Monien ilmeiden Venla :)

Verkan aikana mä kerkeen harrastaa kuvailemista ja etsinkin kentän reunalta mahdollisimman hyvän paikan räpsiä muutamia otoksia. Kentälle kävi tosi haastava valo, kun aurinko paistoi puiden takaa luoden mitä ihmeellisimpiä varjoja joka puolelle. Lopulta päädyin seisomaan kameroineni kentän sivulla olevalle mäen nyppylälle, josta näki sopivasti kaikki esteet ja valo tuli hyvin takaviistosta. Kerkesin kuvailla muutaman tutun ratsukon ja videoida Elinan radan.

"Kaarteessa sijaitseva pysty tarkoittaa tarkkaa kaarteen ratsastamista. Pystyesteen jälkeen matka jatkuu tiukalla kaarteella vasemmalle, toiselle pystyesteelle. Ei ongelmia. Onnistun ratsastamaan hyvät linjat ja Venla huolehtii lopusta. Viimeinen este odottaa seuraavassa kaarteessa. Puhdas ylitys ja matka jatkuu uusintaan. Uusintarata alkaa kolmosesteen okserilla, josta jatkan tutulle okseri – sarja – suhteutetulle. Ratsastan sarjalle reippaammin ja väli tulee ahtaaksi. Uusinnan kaksi viimeistä estettä ovat pysty ja trippeli. Esteet ovat Venlalle varsin maltillisen korkuisia, ja ratsastan viimeisen linjan varomattoman reippaasti."

Hyvällä ratsastuksella irtosi sijaluku kolme ja palkintojenjaon jälkeen palailtiin trailerille, jossa hepalle tarjoiltiin vettä, harjattiin se, siistittiin suojat ja löysäiltiin suitsien hihnat sekä satulavyö. Nyt Venla oli selvästi hereillä, toisin kuin ennen ekaa luokkaa ja se halusi kävellä joten tarvottiin hetki ympäri jo tyhjentynyttä traikkualuetta. Pienen kävelyhetken jälkeen tamma rauhoittui seisomaan paikallaan ja odoteltiin varjossa seisten Elinaa rataantutustumisesta. Elina lähti omalla vuorollaan verryttelemään ja mä suuntasin taas kuvailemaan alkanutta 120cm luokkaa.

"120cm rata on vaikeampi. Tehtävät seuraavat toisiaan tiiviisti, ja erityisesti hankala s-mutka mietityttää. Tällä radalla on pakko keskittyä ja  ratsastaa tarkat tiet. Katson neljän ensimmäisen ratsastajan suorituksia, jonka jälkeen siirryn Venlan kanssa maneesiin verryttelemään. Starttaan numerolla 12. Ravaan hetken molempiin suuntiin, ratsastan laukkaa eri tempoissa ja teen laukkaympyröitä. Hyppään kerran ristikon ja pystyn. Hyppään vielä pari kertaa okseria. Varsinaista verryttelyä ei tarvitse tehdä.

Trippelin jälkeen matka jatkuu vasemmalle s-mutkan ensimmäiselle esteelle. Ratsastanko liian huolettomasti. Ehkä. Joka tapauksessa etuset kolauttavat okserin etupuomin alas. Matka jatkuu okserilta tiukasti vasemmalle kentän keskellä poikittain sijaitsevalle pystylle, josta reitti jatkuu tiukasti oikealle, toiselle pystylle. Venla on nopea ja voin tehdä Venlan kanssa nopeita muutoksia esteiden välissä. Perusradan viimeinen este on tasaokseri, joka sijaitsee keskellä kenttää. Pudotus harmittaa,vaikka olen tyytyväinen Venlan hyppäämiseen. Suoritus ei ollut kuitenkaan niin tasainen kuin olisin toivonut. Oma ratsastukseni oli keskinkertaista."

Elinan radan jälkeen oltiin kävelemässä trailerille päin valmiina kotiinlähtöön, kun kuulemme aluemestaruuksien tulokset. Emme meinaa uskoa korviamme, kun Elina kuulutetaan pronssimitalistina palkintojenjakoon ja hieman hämmästynyt hymy nousee kummankin huulille tehdessämme u-käännöksen takaisin kisakentälle.

Kun mitalit on jaettu ja kuvat otettu, on aika lähteä kotiin. Traikulla otetaan Venlalta varusteet pois, pyyhitään hikijäljet vedellä ja sienellä, tarjoillaan vettä ja pakkaillaan tavarat autoon. Kun heppa on valmiina, talutan sen traikkuun, vaihdan suitset päitsiin ja se pääsee taas matkaksi syömään heiniänsä selvästi tyytyväisenä itseensä kahden kunniakierroksen juosseena. Viimeisen kerran koitan saada itsepäistä tammaa juomaan, mutta joudutaan toteamaan, että ensi kerralla omppumehua on otettava matkaan. Kun kaikki tavarat on pakattuna, traikun luukut ja ovet kiinni lähdetäänkin parin tunnin kotimatkalle.

Miltäs kuulosti? Toivottavasti ei ollut liikaa tekstiä! Kertokaa ihmeessä teidän kisapäivärutiineista ja jos tosiaan Elinan tekstit enemmänkin kiinnostaa, heitelkää kommenttia tai sähköpostia!

20 faktaa Larasta

Sain joku aika sitten Anniinalta kivan ehdotuksen että kirjoittelisin faktoja Larpasta, joten siitä innostuneena kävin tuumasta toimeen ja tässäpä olisi! Toivottavasti tulee edes jotain sellaisia juttuja, mitä ette tienneet :) Postausta pääsi kuvittamaan vanhat kuvat "meidän entisestä elämästä" eli ajalta kun olin vielä vuokraajan roolissa vuosina 2010-2012.

Kallesta löytyy myös samanlainen postaus tästä linkistä. Mulle tuli ihan hirmu ikävä ja itku kun luin tuota, minun ihana pieni enkeliponi ♥ Jos haluaa muistella Kalleponia, kannattaa ehdottomasti lukaista tuo postaus! Mutta sitten itse aiheeseen, eli Laraan.

Huhtikuu 2012, viimenen kotiratsastus ennen muuttoa uuteen kotiin Pohjanmaalle.

1. Lara osaa kun se vaan viitsii. Ja kun mä vaan osaisin pyytää siltä niin se tekis melkeinpä mitä vaan. On ihan uskomatonta miten osaavan hevosen mä omistankaan ja onkin ihana ajatella et saan itse keskittyä rauhassa opettelemiseen. Koulupuolella siitä olis heittämällä He A - tasolle pienellä treenaamisella ja esteillä se taitaa 130cm radat.

2. Vauhti on parasta maailmassa. Jos tamma sais päättää, se joko laukkais päivästä toiseen täysiä maastossa tai sit hyppäis esteitä. Hiljaa liikkuminen on se mielestä nössöjen puuhaa ja vauhti korjaa virheet.

3. Pikkuesteet on tylsiä. Kun on kokoa siunattu hevoselle ihan jonkin verran, ei pikkuesteitä tarvi hypätä vaan niiden yli voi laukata. Vasta kun esteet nousee sinne 120-130 cm korkeudelle, alkaa poni vasta ponnistamaan ylöspäin.

4. Ketään ei varmaan yllätä, että Lara tykkää ruuasta. Se olisi hyvin mielellään koko ajan ruokaa naaman edessä ja syökin aina oikein kiltisti kupin tyhjäksi sekä kaikki heinät karsinasta hyvin tarkasti. Myös kaikki ompuista ja porkkanoista heppanameihin katoaa parempiin suihin alta aikayksikön.

5. Ruuan lisäksi ehdoton fanituskohde on karsinaan lisätyt uudet purut. Aina kun karsinassa odottaa uusi purukasa on poni ihan onnensa kukkuloilla ja käy melkeimpä joka kerta tutustumassa läheisesti niihin piehtaroimalla.

6. Piehtarointi on kivaa myös pihalla. Ja nimenomaan tarhan / laitumen kuraisimmassa kohdassa. Nyt on ollut onni myötäinen kun on ollut kuivaa, mutta ootan innolla kun tulee mutakelit.. Sitä harjaamisen määrää! Ja se on muuten jokapäiväistä, sen sain kokea tuossa alkukesästä..

Ekat kisat, elokuu 2011

7. Larppa on hyvin valikoiva heppakavereiden suhteen. Nykyisellä tallilla se ei oikein tykkää kenenkään hepan seurasta, mutta Kimmolla asustaessa se tuli Veeran kanssa tosi hyvin juttuun. Ne ei koskaan mun nähden luimineet toisilleen ilkeyttään vaan näyttivät viihtyvän toistensa seurassa. Lara tulee kyllä toimeen esim. tarhakaverin kanssa ilman ongelmia, mutta se ei oo sellasta rapsutteluseuraa muitten heppojen kanssa.

8. Vanha ja viisas tammani on ihanan helppo käsitellä. En muista oonko koskaan maininnut, mutta Lara on kyllä varmasti kaikista tapaamistani hevosista ongelmattomin käsitellä ja sen kanssa oikeasti ei oo tainnut tulla yhtään sellaista ylitsepääsemätöntä ongelmaa eteen. Kaikki käy ja monesti saankin kehua aina tallikavereille et miten kivaa on kun heppaa on helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa.

9. Ongelmattomuuteen kuuluu myös kuljettamisen helppous. Koppiinmeno tapahtuu kuin itsestään ja Lara kulkee tosi tyytyväisenä. Ainut miinus kuljettamisessa on sen laitakauhu, josta johtuen tamma joutuu kulkemaan kopissa aina yksin ja väliseinä avattuna. Tosin, kai nyt tuonkokoiselle hevoselle tulee vähemmästäkin ahdas olo.

10. Larppa on aivan mieletön maastossa. Se ei pelkää autoja, traktoreita, mopoja, rekkoja ei oikeastaan mitään. Sen kanssa on ihanan helppoa ja kivaa käydä pidempiäkin reissuja, kun ei tarvitse stressata koko ajan vaan voi oikeasti nauttia. Siksi uskallankin antaa myös kavereideni maastoilla sillä, kun taas Kallella kukaan ei ikinä edes suostunut maastoon..

11. Vaikka pääosin tammani onkin hyvin peloton, sillä on pari pientä juttua mitä se pelkää tosissaan. Ja ne ovat tuli ja pikkuponit. Jos se näkee jossain esim. nuotion tai jonkin muun rovion, se menee ihan lukkoon ja alkaa jännittää hurjasti. Saman reaktion saa aikaan kaikki shettikset tai yhtä pikkuiset, pelottavat poninpallerot..

12. Yksi ihanista piirteistä tammassa on sen siisteys. Kun itse siivoaa karsinan jokainen päivä, osaa arvostaa sitä että hevonen on siisti eikä sotke koko boksia ihan sekaisin (on kokemusta tästäkin...). Larppa tekee kaikki kakat siististi takaseinälle ja pissaa yhteen kohtaan.

13. En myöskään tiedä ootteko koskaan kuvista havainneet Larpan polttomerkkiä selässä. En ihan varmaksi edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti tuo on jonkinlainen Tsekkiläinen tapa merkata hevosia.

14. Laran kaviot kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Varsinkin etuset on jo viiden viikon jälkeen kengityksestä ihan sukset ja ne on pakko laittaa uudestaan. No, pidetäänpä ainakin meidän kengittäjä kiireisenä!

15. Fiksu eläimeni osaa olla todella nätisti yksin. Sille ei tuota ongelmaa olla yksin missään ja se ei välttämättä edes huomaa jääneensä illalla viimeisenä ulos.

Huhtikuu 2012

16. Lara ei oo koskaan ollut kouluaitojen sisällä. Ainakaan mun tietääkseni tamma ei ole koskaan käynyt koulukisoissa. Miten tässä taas kävi näin? :D Mä oon henkeen ja vereen kouluratsastaja ja silti ostan vaan hevosia joille kouluaidat on ihan vieras käsite. No ei se mitään, eiköhän tämä korjaantune tässä vielä tän vuoden puolella!

17. Äitini pelkää hevosia ainakin joissain määrin eikä koskaan suostunut Kallen eikä Vipin selkään millään. Sen sijaan Larppa on ainut hevonen, jonka selkään äiti on uskaltautunut ja jopa ihan pariinkin otteeseen. Saapa nähdä milloin koittaa seuraava kerta ;)

18. Larppa rakastaa sitä, kun rapsutetaan korvasta sisältä! Varsinkin näin kesällä ötökät tykkää mennä korviin ja jäädä sinne ja ponin mielestä on aivan ihanaa kun joku niitä rapsuttaa pois sieltä!

19. Kun Elina alkoi puhumaan Laran myynnistä, kuvittelin aina että siitä tulisi mun eka oma heppa. Opiskelijana kun olin, ei mulla tietenkään ollut mitenkään varaa ostaa kansallisentason estehevosta ilman lottovoittoa, joten ei itku auttanut ja jouduin luopumaan tuosta unelmasta. En ihan arvannut silloin, että vielä joku päivä tuo murunen tulee kuin tuleekin olemaan minun ikiomani.

20. Lara on syy siihen, miksi olen tässä ja nyt. Jos en olisikaan alkanut vuokraamaan Laraa ja Sissiä vuonna 2010, todennäköisesti olisin ratsastuksen lopettanut kokonaan. Tuntuu ihan hullulta, että jos Laraa ei olis ollut, ei Kalle olisi viettänyt viimestä vuottaan mun kanssa ja jos Kallea ei olisi lopetettu nyt, ei Larakaan olisi tullut mulle.