Liian(?) vaikea hevonen

Niin ihanaa ja antoisaa kuin hevosen omistaminen onkaan, niin siinä on myös varjopuolensa. Oman hevosen kuuluu tuntua omalta, hyvältä ja sellaiselta itselle sopivalta. Mistä sen tietää, onko se hevonen oikea? Vaikeita kausia tulee jokaiselle eteen, se on fakta, ja uskon että moni hevosenomistaja voi samaistua mun tän hetkisiin fiiliksiin. Tämän viikon teemana oonkin miettinyt useammin kuin pari kertaa, onko minulla liian vaikea hevonen?

Lara on oikein kiva ja simppeli käsitellä, kaikki sujuu kuin vettä vaan ja mä luotan siihen kuin kiveen. Esteitä se osaa ja tykkää mennä, maastossa se menee kuin hirvi, mutta kuinkas on perusratsastuksen laita? Aivan retuperällä, tällä hetkellä. Meillä oli syksyllä kaikki hyvin, treenit luistivat tosi kivasti ja pystyin nauttimaan ratsastamisesta. Nyt nostaessa vaikeusastetta, pakkasten jälkeen ja vähemmän treenin myötä, koko pakka on kääntynyt ylösalaisin.

Mä en koe osaavani tarpeeksi, että saan Laran käyttämään itseään niin hyvin kuin sen pitäisi ja se voisi. Se on hyvin vaikea ratsastaa kevyeksi edestä rintakehä ylhäällä ja samalla aktiiviseksi takaa ja pyöreäksi rungostaan. Tietysti ison ja pitkän hevosen, joka on luonnostaan hieman etupainossa, on vaikea liikkua takaosan päällä selkä pyöreänä, mutta kun mä tiedän että se on sille mahdollista, kun sitä vaan ratsastaa oikein. 

Tämmösissä tilanteissa mun pitää vaan myöntää, etten mä osaa vielä. Mä en ole tarpeeksi taitava ratsastaja, että saisin hevosen liikkumaan sitä vähiten rasittavalla ja parhaiten oikein treenaavalla tavalla. Siihen tarvitaan niin paljon käden, istunnan ja jalan saumatonta yhteistyötä, ettei se multa vaan onnistu. 

Mulla on siis vaihtoehtoina joko A) luovuttaa ja todeta, että hevonen on liian vaikea mulle ja oikealla ratsastajalla se voisi tulla tosi hyväksi ja kehittyä tai B) pyytää apua ja jatkaa harjoittelua niin että joku päivä mä vielä osaan ratsastaa mun hevosella.

No päätöshän ei ollut vaikea. Lara on mulle enemmän kuin ratsu, se on mun ystävä ja kaveri, eikä mua haittais vaikka en voisi ratsastaa sillä ollenkaan. Toisekseen mä en oo luovuttaja-tyyppiä, vaikka välillä miettiikin kuinka paljon helpommalla pääsisi kun vaan löisi hanskat tiskiin. Ei, ei sovi mun luonteeseen. Siispä mä pyysin apua ja olen ihan tajuttoman iloinen, että mulla on apua saatavilla. Niimpä Elina ratsasti tamman eilen ja tänään. Helppoa ei ollut kuulemma ollut, mutta parani tänään maneesilla. Avainsana Laran kanssa on siinä, että sen saa istunnan alle, eikä eteen. Se on luonnostaan pohkeen edessä koko ajan, mutta mun pitäisi saada se odottamaan ja jäämään kantamaan ittensä omille jaloilleen.

Sinänsähän mä oon kovinkin onnekas, että vaikka hevonen on vaikea niin mulla on mahdollisuus kehittää itsestäni niin hyvä, että vielä joskus mäkin osaan ratsastaa hankalalla hevosella. Siihen mä vaan tarvitsen himppasen vielä lisää kärsivällisyyttä, treeniä ja treeniä. Onneksi säätilanne on tällä hetkellä hyvä, pelloilla on lunta ja maassa on jääkerroksen päällä sopivasti lunta, että melkein missä vaan voi ratsastaa. Että kovaa harjoittelua ja ehkä me vielä kesäksi ollaan kisakuntoisia!

Wiivin treeni maneesilla

Pitkästä aikaa, itseasiassa ensimmäisen kerran koko kuussa päästiin Wiivin kanssa maneesilla käymään eilen keskiviikkona. Oon ollut niin paljon töissä, etten oo ehtinyt maneesille sellaiseen aikaan, että ehdittäisiin kunnolla treenata, mutta nyt olin menossa iltavuoroon joten lähdin heti aamulla tallille kun olin herännyt. 

Nappasin Wiiville kamat niskaan ja lähdettiin räntäsateeseen tarpomaan maneesia kohti. Oltiin sovittu Lauran kanssa treffit kymmeneksi maneesilla, sillä pitkästä aikaa sain kuvia ratsastuksesta! Kiitokset siis Lauralle kaikista kuvista. 

Wiivillä oli edellisenä päivänä ollut vapaa maanantain hierronnasta johtuen, joten odotin innolla miten heppa toimisi. Vapaapäivä oli hieman kerryttänyt ylimääräistä energiaa, jonka huomasi heti alkuun hurjista menohaluista. Tamma halusi vaan juosta kovaa ympäri maneesia, joten alkuverkat käytettiinkin heti jarrutteluun ja menon rauhoittamiseen.

Wiivi meinaa jäädä helposti painavaksi edestä eikä se oikein osaa hidastavia istunta-apuja. On siis aika hankalaa saada tamma hitaaksi mutta kevyeksi, koska jarruttamiseen joutuu käyttämään vahvan istunnan lisäksi ohjaa. Mulla on erittäin ikävä tapa (josta koitan niin Laran kuin Wiivinkin kanssa päästä kaikinvoimin eroon) jäädä vetämään ja hitaaksi kädellä. Nimenomaan kummankin kanssa mun pitäisi pitää kevyt ja nopea käsi, jotta niillä ei ole mahdollisuutta jäädä mun kädelle lepäämään vaan että ne saavat kantaa ihan itse itsensä.

Niimpä heti alkuun Wiivin kanssa keskityttiin siihen, että se jää mukavasti liikkumaan mun alle eikä eteen ja kevyelle tuntumalle. Tehtiin paljon siirtymisiä sekä väistöjä, voltteja ja laukannostoja jotta heppa tuli hyvin kuulolle ja se sai koko ajan jotain tekemistä. Wiivillä on luonnostaan tosi kiva ravi, josta tulee ihan superhieno kun saa vielä lisää voimaa ja malttia!

Laukassa tehtiin siirtymisiä ja ympyröitä, hakemalla piiitkää ja raaauhallista laukkaa, että heppa malttoi ottaa laukka-askeleet rauhassa kiirehtimättä. Laukassa Wiivi oli heti paremmin omilla jaloillaan ja pois ohjalta ja tuntui tosi kivalta! Tällä kertaa molemmat laukat tuntuivat yhtä hyviltä ja heppa oli kivan taipuisa ja rento läpi treenin. 

Lopuksi vielä ravailin isoja ympyröitä vähän isommassa ravissa hakien pyöreää ja rentoa hevosta. Kun hevonen oli valmiiksi kevyt ja hyvä edestä, oli helppoa ja kivaa ratsastaa se pyöreälle kaulalle ja nenää eteen. Kaikinpuolin tamma tuntui tosi hyvältä loppuraveissa ja oli kyllä oikein onnistunut treeni, vaikka oonkin sen kanssa nyt jonkun verran vaan harrastanut maastoilua. Kyllä siitä tulee vaan niin näppärä!

Mistä saisi lisää tunteja vuorokauteen?

Ihan hurja kiire viikko taas takana ja pitkästä aikaa vapaa viikonloppu edessä. Oon ollut töissä tällä viikolla taas enemmän kuin pitkään aikaan ja vapaa-aikaa ei tunnu olevan juuri yhtään. En valita, musta on vaan kivaa kun on koko ajan tekemistä eikä tarvitse lojua kotona tyhjän panttina. 

Edelleen jatkuneista pakkasista huolimatta tammat ovat liikkuneet ahkerasti. Maanantaina Elina juoksutteli Wiivin mun saadessa komento vapaapäivältä töihin ja työvuoron jälkeen suuntasin liikuttamaan Laran. Sen kanssa käytiin kuun loisteessa 30 asteen pakkasessa maastoilemassa ilman satulaa ja oli kyllä kerrassaan aika maagista! 

Tiistaina olin suunnitellut molemmille hevosille maneesitreenit, mutta yllättäen ystävämme pakkanen sotki suunnitelmat. Maneesitreeni vaihtui peltotreeniin, jota ensin harrastettiin Wiivin kanssa ja sitten Larpan. Wiivi liikkui myös askellajit läpi tallin pihalla ja se alkaa nyt toimimaan erittäin kivasti jo kentän aitojen ulkopuolellakin. Jännittäminen on vähentynyt huomattavasti ja se alkaa tuntumaan ajoittain jo tosi rennon letkeältä. Illan salitreeni aloiteltiin sopivasti tallilla suoritetun alkulämmittelyn jälkeen ja oli kyllä ihana päästä treenaamaan vihdoin itseäkin kun on parantunut flunssasta!

Keskiviikkona molemmat ponit viettivät vapaapäivää hengaillen tarhassa ja eilen torstaina sitten pääsi molemmat palailee taas hommiin. Sain ystäväni Hannan mukaan tallille ja Wiivi pääsi kameran eteen. Menin ensin sen kanssa hetkeksi kentälle katsomaan miten virtaisa eläin mulla on alla vapaapäivän jälkeen ja puolet ratsastuksesta pyörittiinkin taas tallin ympärillä. Tammalla oli melkoisesti virtaa ja koko ajan piti hieman muistutella että hei, vähän hitaammin kiitos. Hitaan vaihteen löytäminen oli aika hankalaa, mutta onnistui jotenkuten loppua kohden. 

Lara liikkui Hannan kanssa alkulämpimät kentällä ja itse kävin selässä askellajit läpi. Vauhtia on ihan riittämiin ja työnteko meinaa olla hieman hukassa kun toinen ei malta millään keskittyä oleelliseen. Liikkuminen vasemman takasen osalta on taa ollut himpan huonompaa kylmyyden, lyhyiden tarha-aikojen ja lyhyiden ratsastusten vuoksi, mutta ehkä se siitä taas vertyy kun päästään normaaliin tarhausrytmiin sekä liikuntaan pakkasten hellittäessä. 

Tän aamun ohjelmassa olikin -33 asteessa peltoratsastus Laran kanssa ilman satulaa ja oli kyllä ihan mielettömän nättiä ratsastaa auringonnousussa! Heppa oli hyväntuulinen ja virkeä ja tämmöisen ihanan aamun jälkeen 9 tunnin työpäivä maistui yllättävän hyvin. 

Tallipäivävideo ja satuloiden sovitusta

Pitkästä aikaa seuraavat pari päivää saan vaan olla ja viettää vapaapäiviä ihan rauhassa. Aion käydä tallilla, salilla, lenkkeillä ja olla vaan. Huomiseksi oli luvattu taas kamalat pakkaset joten tammat saavat liikkua kevyesti maastossa ja pellolla hangessa, mutta tiistaina suunnataan sitten maneesiin treenaamaan kunnolla. Sunnuntaina mennään sitten näillä näkymin Suonenjoen koulukisoihin mikäli tää pakkanen vähän laskee.

Viikonloppu hurahti tosi nopeasti. Perjantaina talleilin ihan kaikessa rauhassa ja kuvailin pienen tallivideonkin pitkästä aikaa. Kävin Laran kanssa puolen tunnin maastoköpöttelyn ilman satulaa pellolla ja metsässä ja Wiivi liikkui kevyesti kentällä jumppaillen pitkässä ja pyöreässä muodossa. Molemmat toimivat tosi kivasti ja olivat oikein hyväntuulisia pakkasesta huolimatta. Mun tallipäivä jatkui vielä Kimmolla Mikin ratsastuksella, mutta sieltä ei enää tullut otettua videoita.

! EDIT : Nyt pitäis videonkin näkyä !

 

Mikin kanssa kevenneltiin maneesissa puolisen tunnin hölökät ja laukkailtiin hieman molempiin suuntiin. Ruuna tuntui paremmalta kuin edeltävänä päivänä ja teki tosi mielellään töitä. Kylmän ilman vuoksi käveltiin paljon ja tehtiin töitä vähän "puoli teholla" ja  vaan ihan jumppailumielessä.

Eilen käytiinkin taas Kimmolla sovittelemassa satuloita.. Jälleen syvä huokaus. Estesatula onneksi todettiin hyväksi ja sopivaksi ja kahta koulupenkkiä testattiin myös. Toinen on Supremen ja toinen Kiefferin koulupenkki ja molemmat yhtä sopivia. Supreme vaan vaatii täysin uuden toppauksen mutta Kieffer on huomattavasti kalliimpi. Sain mettimisaikaa tiistaille, joten huomenna sitten isken molemmat satulat vuorotellen selkään ja testaan kumpi on mun takamukselle sopivampi.

Tänään Lara sai viettää ihan täysin vapaapäivää itseasiassa ekan kerran koko vuonna. Wiivin kanssa lähdettiin Elinan ja Venlan mukaan maastoilemaan ja heitettiin sellainen mukava vajaan 10km lenkki rapiassa pakkasessa. Käveltiin suurimmaksi osaksi mutta laukkailtiin ja ravailtiin myös jonkin verran ja hepat oli kyllä hurjan pirteitä. Wiivi käyttäytyi ihan älyttömän hienosti, ei pelännyt yhtään autoja eikä siltoja vaan otti kaikki uudet jutut tosi lunkisti! Ihana heppa<3

Viikon kuulumisia

Viikko on pitänyt sisällään hurjasti touhuamista, etenkin hepparintamalla ja vasta nyt kerkesin istahtaa rauhassa koneen ääreen. Kahden hepan hoito sekä pitkät työpäivät vaativat suunnittelua ja joka päivän tykkään aikatauluttaa etukäteen. On paljon helpompaa ehtiä tekemään kaikki tarpeellinen, kun on olemassa selkeä aikataulu milloin mitäkin pitää olla tekemässä. 

Eilen keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa maneesilla, mä otin Laran ja Elina Wiivin. Me Larpan kanssa kokeiltiin yhtä koulusatulaa ja jännityksellä odotellaan (taas) satulansovittajan mielipidettä tuosta lauantaina. Oon niin totaalisen kyllästynyt menemään estesatulalla päivästä toiseen, että mun on pakko saada se koulupenkki nyt. Tuo vaikutti mun silmään ja ahteriin ihan sopivalta, mutta koska oon aika ummikko näissä satula-asioissa ja suhteellisen tarkka satulan sopivuudesta, haluan vielä kuulla ihan ammatti-ihmisen mielipiteen. Sitä ei onneksi tarvitse enää kauaa odotella ja lauantaina saadaankin sitten muutama lisäpenkki testiin jos tämä ei käy. 

Maneesitreeni meni eilen uudesta satulasta huolimatta ihan surkeasti. En tuntunut saavani mitään kontrollia hevoseen ja koko ajan oli fiilis että se juoksee alta pois eikä kuuntele yhtään. Ärsytti ja harmitti, sitten meni omat fiilikset niin pilalle, että koko homma meinasi olla yhtä tappelua. Jäin vaan tappelemaan vastaan vaikka olisi pitänyt koittaa ratkaista asiaa ihan eritavalla ja tehdä helpompia tehtäviä ja saada hevosta vaan kuuntelemaan paremmin. Hyi. Tulee kauhea itseinho miten kamalan epäreilusti käyttäydyin hevosta kohtaan, joskus niilläkin on huonoja päiviä ja silloin mun pitäisi osata tehdä se päätös, että tänään otetaankin vähän rauhallisemmin. Hyi minä. 

Tätä edeltävänä päivänä keventelin Larpan kevyesti kentällä ja se tuntui tosi kivalta, tehtiin paljon pysähdys-peruutusharjoituksia, raviväistöja ja avoja ja kaikki sujui. Heppa oli avuilla, kuulolla ja teki tosi reilusti kaiken mitä pyysin. Ja sitten seuraava päivä olikin katastrofi. Tyhmä kuski, olisinpa vaan jäänyt tekemään käyntityöskentelyä kun ei sujunut, mutta ei kun piti vaan kaivaa verta nenästä.. No ehkä Larppa antaa mulle tän kerran anteeksi, tänään se pääsi hölkkää maastoon ja huomenna vaan kävellään hangessa. 

Wiivin kanssa menee onneksi paremmin! Se on tosi motivoitunut työntekoon ja on ihanan pirteä aina kun tehdään töitä. Se tuntuu oppivan hyvin nopeasti ja on tosi vastaanottavainen. Maanantaina maastoiltiin Elinan ja Laran perässä kevyesti ja tiistaina tehtiin sileeratsastusta kentällä kauheassa tuulessa ja lumisateessa. Hieman neiti meinasi ottaa kierroksia ikävästä kelistä, mutta malttoi kuitenkin tehdä hommat kiitettävästi. Harjoiteltiin sen kanssa voltteja, taivutuksia ja siirtymisiä. Pysähdykset on tosi vaikeita kun tamma ei millään malttaisi seistä paikallaan, mutta siirtymiset alkaa tulla jo kivan kevyillä avuilla. Lopuksi käytiin vielä kävelemässä tallitiellä loppukäynnit ja heppa oli tosi kiltisti. 

Tämän päivän ohjelma olikin käydä maastoilemassa kaverini Annen kanssa. Ihan kuin tilauksesta eilispäivän ja viime yön aikana satoi lunta vihdoin tänne meille ja päästiin tänään sit ihan oikeasti maastoon! Anne tuli tallille joskus iltapäivällä ja mä olin saanut juuri karsinat tehtyä. Napattiin tammat talliin varustettaviksi ja Anne hyppäsi Larpan puikkoihin mun kiivetessä Wiivin kyytiin. Oli kyllä niiiin ihanaa päästä vihdoin vähän hankeen talsimaan ja laukkailemaan tiellä kun pohjat oli tosi hyvässä kunnossa! Hepat oli tosi hyväntuulisia ja iloisia päästessään maastoon kunnolla ja meillä oli hyvin onnistunut maastoreissu. 

Illan päätteeksi oltiin sovittu, että meen ratsastamaan pitkästä aikaa Lauran Mikillä. Olin menossa auttelemaan Elinaa hyppäämisessä, joten Laura toi mulle valmiin hevosen suoraan maneesiin ja hyppäsin selkään. En edes muista millon oon viimeks ratsastanut Mikillä, mutta ero oli kyllä entiseen suuri! Mikki on juuri kääntynyt 5-vuotiaaksi ja se on kasvanut tässä kyllä ihan hurjasti etenkin henkisesti, se tuntui hyvin miellyttämisenhaluiselta ja oikein lupaavalta nuorukaiselta. Etenkin laukka on saanut voimaa ja ravissakin alettiin löytää tahtia haluamakseni ratsastuksen loppupuolella. Uskaltauduin jopa testaamaan ruunan ilman satulaa ja sekään ei tälle fiksulle otukselle tuottanut ollenkaan päänvaivaa.

Joku vanha kuva kesältä. Tämä ja kaikki ratsastuskuvat c Laura!

Viikonloppuna on taas paljon lisää, saa nähdä miten ehdin taas kirjottelemaan. Huomenna jatketaan samalla linjalla ja liikutettavana Laran ja Wiivin lisäksi on Mikki, lauantaina ja sunnuntaina olisi molempina päivinä maneesikeikat ja lauantaina vielä satula-auto tulossa. Hommaa siis riittää, mutta mikäs sen mukavampaa kun saa viettää päivät tehden juuri sitä, mitä haluaa ja mistä tykkää :)

Talviulkoasu

Mä sain tänään uuden ulkoasun ja pitkästä aikaa kokonaan jonkun muun tekemänä! Siiri väsäili mulle tänään tällaisen aivan ihanan talviulkoasun ja vitsit miten kovasti tästä tykkään! Tuo banneri on niin kaunis omassa yksinkertaisuudessaan ja muutenkin kokonaisuus on ihanaa vaihtelua tummansävyisiin, mitä mulla on nyt muutama aiempi ollut. Jotenkin blogi näyttää nyt paljon raikkaammalta ja miellyttävältä. Siirille vielä suuret kiitokset <3

Mitä ajatuksia teillä on tästä uudistuneesta ilmeestä? :)

Tavoitteita tälle kaudelle

Lara on ollut aivan mielettömän kiva ratsastaa tässä tämän viikon, vaikka juuri mitään maastoilua kummempaa ei olla pystytty tekemään. Vuoden vaihteessa Elina ratsasti tammaa noin viikon ajan ja se tekikin sille älyttömän hyvää: nyt heppa on ollut parhain mitä ikinä ja liikkuu tosi kevyesti ja on ihanan rento ja letkeä. Tän päivän onnistuneen maneesitreenin jälkeen onkin hyvä hieman miettiä, mitä mä odotan tältä vuodelta niin itseltäni kuin Laralta ja Wiiviltä. 

Oma ratsastus

Tänä vuonna mä haluan oppia ratsastamaan entistä paremmin ja tehokkaammin. Viime valmennuksissa olen saanut kehuja eleettömästä ratsastuksestani, mutta voisin vaikuttaa hevoseen vieläkin tehokkaammin ja saada sen siten toimimaan paremmin ja antamaan itsestään enemmän. Etenkin Laran kanssa täytyy opetella tehokasta istunnan käyttöä ja sen myötä pääsee ohjastuntuma kevenemään. Lisäksi mun täytyy parantaa mun istuntaa, se on ihan rupsahtanut kun en oo keskittynyt siihen yhtään ja estesatulakaan ei kauheasti sitä paranna.. 

Toinen tavoite omassa tekemisessä on koittaa vihdoin opetella sitä esteratsastusta. Tai edes perusjuttuja. Tai edes puomeja.. Jotain rutiinia aion keksiä ja viikottain alan harrastaa jotain puomityöskentelyä ja pikkuhiljaa totuttautua ajatukseen, että ehkä me vielä joskus voitaisiin kisata aluetasolla myös esteitä. Onneksi Larppa on Larppa ja ainut ongelma on mun päässä. 

Hevosten treeni

Laran ja Wiivin kanssa haluan päästä treenaamaan ja valmentautumaan niin paljon kun omaa aikaa riittää. Haluaisin päästä viikottain kouluvalmennukseen aina niin että joka toisella viikolla menisin toisella hepalla. Mikäli aikaa olisi ja valmentajat tulisi sen verran usein, voisin käydä molemmilla vaikka viikottain valkuissa. Se on kuitenkin aina työvuoroista riippuvaa, mutta jokatapauksessa maneesia tullaan kuluttamaan ahkerasti tässä kevään aikana, joko valmennuksissa tai ihan itsenäisessä ratsastuksessa. 

Laran kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että voidaan alkaa keskittymään kaikkeen hienosäätöön. Se työskentelee mielellään ja liikkuu kivasti. Mun pitää edelleen vaan saada sitä kevyemmäksi edestä ja aktiivisemmaksi takaa, jotta se kantaisi itsensä täysin itse ja saisi hieman enemmän ilmaa alleen. Ja nyt kun se liikkuu aika hyvin hitaassa vauhdissa ja malttaa odottaa, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa kasvattamaan askelpituutta ja lisätä tempoa paremmaksi ajatellen kouluratoja. 

3.6.

Sileetreenien vastapainoksi maastoillaan paljon ja Larpalla onkin nyt monta maastoiluun totutettavaa maastoseuraksi. Se on niin mukavan leppoisa maastossa, että aremmatkin hepat uskaltaa tulla sen perässä ja oppia pikkuhiljaa varmemmiksi. Esteitä se pääsee hyppäämään ja kisaamaan Elinan kanssa ja mun kanssa tehdään pientä kivaa pikkuestetreeniä aina silloin tällöin. Joskus mennään valmennuksiin ja haetaan rutiinia mulle. 

Wiivin kanssa vielä vaan tutustutaan ja mietitään miten edetään. Se saa maastoilla paljon kevään aikana ja kerätä peruskuntoa siten. Maneesitreeneissä keskitytään aktiiviseen liikkumiseen ja mun pitää muistaa ratsastaa myös Wiiviä vahvalla istunnalla ja kevyellä kädellä. W on aika vähän ratsastettavissa istunnalla eikä oikein ymmärrä jarruttavia istunta-apuja, mutta oikeanlaisella treenillä siitäkin varmasti tulee oikein kelpo kouluponi. 

Mun pitää vaan oppia jakamaan mun ajankäyttö kahden treenaamiseen. Vaikka Wiiviä en itse ratsastakaan muuten kuin vuokraajana, niin sen ratsastus ja hoito ottaa ihan samanlaisen ajan kuin Larpankin liikutus ja hoitotoimenpiteet niinä päivinä kun sitä hoidan. Kun teen 8 tunnin työpäiviä 5--6 viikossa, pitää tallillaoloaika suunnitella aika tarkkaan että ehdin hoitaa molemmat kunnolla. En usko sen kuitenkaan tuovan sen suurempia ongelmia, kun vaan suunnittelen kaiken etukäteen ja meen aina hieman tilanteen mukaan. Oon kuitenkin tosi onnellinen, kun pääsen treenaamaan ja tekemään paljon hevosten kanssa ja viihdyn tallilla paremmin kuin hyvin.

Kisakausi

Ja tottakai myös kisaamista odotan suurella innolla! Larppa on kulkenut jo jonkun aikaa tosi hyvällä moodilla ja sileetreenit tuntuvat taas pikkuhiljaa luistavan. Tämä kausi tosiaan aloitetaan parin viikon päästä koulukisoissa Suonenjoella ja ootan tosi innolla! Alkuvuosi mennään tasaisen varmasti seuratason b-luokkia ja keväällä sitten koitetaan aluetasolle. Mahdollisesti jos kaikki menee hyvin niin voitaisiin kokeilla loppuvuodesta seuratasolla joitain helppoja A luokkia, mikäli HeB:t sujuvat hyvin ja treeni sujuu. En oo ottanut kuitenkaan sen suurempia paineita tai miettinyt asiaa enempää vaan mennään vähän sen mukaan miltä heppa tuntuu. 

c. Tiia Tahvanainen

Wiivin koulukisaura aloitetaan mahdollisimman pian, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Se tarvitsee varmuutta ja tasaisuutta radalle, mutta uskon että ahkeralla treenaamisella ei ole mikään mahdottomuus mennä sen kanssa aluekisoissa heB luokkia jo kesällä. Kun nyt tulis vaan jotain pikkukisoja tähän lähelle niin päästäis alkuun!

Laran kanssa estepuoli on vielä auki, mutta jos heppa kestää terveenä ja mitään estettä ei tule eteen, Elina voisi hypätä sen kanssa joitakin 110-130cm luokkia kevään / kesän aikana. Mä tuskin jaksan innostua estekisoista niin paljoa, mutta ehkäpä jos ihan hurjaksi heittäydyn niin jonkin 80-90cm luokan saattaisin jopa hypätä. Estekisojen suhteen ei ole kyllä tämän ihmeempiä suunntelmia, joten ihan fiilispohjalla mennään ja katsellaan. Koulupuoli on nyt se tärkeämpi ja siihen haluan panostaa ihan kunnolla tänä vuonna. 

Oon kyllä onnellinen, että Lara on niin helppo ja mutkaton kuljettaa ja käsitellä kisapaikalla. Voidaan lähteä vaikka ihan yllättäen kisareissulle pelkästään isäni kanssa tai jopa niin, että ajan itse ja saan jonkun kaverin vaan mukaan. On myös mukavaa, että meillä on maneesi ihan lähellä ja päästään siihen treenaamaan niin usein kuin vaan halutaan ja jaksetaan lähteä. Minusta on myös tärkeää päästä maastoon, sillä sekä minä että Lara tykätään paljon käydä vaan tuulettamassa päätä metässä ilman sen kummempia paineita. 

Mutta näilläpä mennään eteenpäin kohti kevättä ja kesää. Katsotaan sitten myöhemmin tänä vuonna kuinka suunnitelmat ovat toteutuneet ja mitä ollaan päästy tekemään. 

Wiivin muutto ja muita kuulumisia

No kai se talvi nyt sitten tuli. Pakkaset on kieppuneet parinkymmenen kieppeillä jo muutaman päivän ja luntakin on tullut jo pikkusen enemmän. Hepat saavat viettää vähän kevyempää jaksoa kun ei oikein kärsi hikeen asti ratsastaa, mutta välillä tekee ihan hyvää niittenkin huilailla.

Larppa pääsi hyppäämään tuossa viikonloppuna ennen näitä paukkupakkasia ja meni ihan kivasti. Elina oli ratsastanut sen kahtena edellisenäkin päivänä ja sunnuntaina mentiin siis maneesille yhdessä. Elina tekin ensin vähän ratatreeniä ja Larppa ei ollut ihan niin kivan rento kuin aiemmalla kerralla, mutta keskittyi hyvin ja teki ihan teräviä hyppyjä. Mä sitten loppuverkkailin ja tamma oli aivan mahtava! Tehnyt todella hyvää muutama päivä Elinan treenissä ja mulla oli alla todella kivan pyöreä ja tyytyväinen hevonen. Ihan mieletön fiilis. Muutenkin se on tässä kerännyt ihan hurjasti massaa takaosaan ja peppu alkaa näyttää jo ihanan pyöreältä. Mä vaan tuijottelen sitä ihan silmät sydäminä kun se alkaa näyttää jo ihan kouluhepalta. 

Eilen käytiin maastoilemassa sitten ilman satulaa ja ponilla oli ihan älyttömästi ylimäärästä virtaa. Hieman kovien pohjien vuoksi tyydyttiin vaan pääasiassa tekemään käyntityöskentelyä ja onhan se nyt ihan kivaa, että mummolla on virtaa.. 

Wiivi-tammalle kuuluu hyvää! Se muutti sunnuntaina ruunakaveri Lorin kanssa meidän tallille ja ne ovat nyt Larpan kanssa karsinanaapureita. Lara ei oikein tiedä mitä se ajattelisi Wiivistä, mutta ehkä ne joskus vielä kaverustuu kun Larpan ego antaa periksi ja se lopettaa tollasen komentelun.. Sunnuntaina ratsastin W:n vielä maneesissa ennen muuttoa ja se oli aivan suber! Pikkuhiljaa se alkaa antaa kyllä ihan kouluratsun merkkejä ja kun vähän saadaan lihasmassaa ja voimaa niin siitä tulee ihan mahtava.

Eilen Wiivi oli ansaitulla vapaapäivällä tutustuen uuteen tarhaussysteemiin ja tänään lähdettiinkin ponisen ekalle maastolenkille. Elina otti Laran vetohepaksi ja mä kiipesin Wiivin kyytiin heti aamusella yhdeksän pintaan. Käytiin tutustumassa ihan meidän lähimaastoihin ensin kentällä ja tallin pihassa pyörimisen jälkeen ja voi kyllä sanoa, että tamma yllätti meidät molemmat fiksulla käyttäytymisellään! Alkuun se jännitti tosi paljon hieman uutta ja outoa tilannetta ja ihmetteli kummallisia maisemia, mutta kun se tajusi ettei tuon ison kiltin rauhallisen hepan perässä tarvitse pelätä tai jännittää, se uskalsi vähän rentoutua. 

Loppupeleissä päästiin ottamaan hyvin rauhallisia ravipätkiä ja pääsin antamaan pitempää ohjaa hepan tuntuessa hyvin rennolta ja tyytyväiseltä ja saatiin päättää maastoreissu hyvin onnelliselta vaikuttavan ponin kanssa. Huomenna otetaan aamulla sama uusiksi ja pikkuhiljaa totutellaan heppaa ideaan, että maastoilu on ihan arkipäivää eikä tarvitse jännittää. 

Sellaisia tammakuulumisia tähän väliin. Lara aloittaa näillä näkymin kisakauden parin viikon päästä ja koulukisoja odotellaan vielä ensi kuuhun (ellen innostu ja lähdetä Suonenjoelle pyörähtämään ennen kuun loppua..). Ehtii hyvin vielä suunnitella eikö! :D Miltä teidän kisakalenteri näyttää ja mitä teette heppojenne kanssa näillä pakkasilla?

Eilisen photoshoot

Meillä oli eilen Emmin kanssa ihan mahtava kuvauspäivä pitkästä aikaa. Sovittiin edellisenä iltana, että jos aamulla on hyvä ja aurinkoinen sää, lähdetään päivällä käymään tallilla. Ja niin sitä olikin kiva herätä aamulla ihanaan auringonpaisteeseen! Kun oltiin molemmat herätty ja päästy sängystä ylös, otettiin suunta tallille. Lara pääsi suoraan tarhasta pikaisen harjauksen kautta kameran eteen uudet nahkapäitset päässä, eikä ole siksi kovin huolitellun näköinen. Päädyttiin tällä kertaa kokeilemaan useita eri kuvauspaikkoja, joista muutama oli ihan uusi kohde missä ei oltu ennen kuvattu. Ja voi että, nää kuvat onnistu niin hienosti!! Emmi sai näihin niin hienoa tunnelmaa ja fiilistä, että meinaan olla ihan sanaton. Kuvia tuli yhteensä noin viitisensataa, joten oli melkosen vaikea saada karsittua edes näin pieneksi tämä kuvamäärä... 

Nää oli ekat kunnon kuvaustuokiot Laran kanssa ja mä en vois olla enää onnellisempi tai tyytyväisempi kuviin. Mä eilen tajusin tuossa kaiken rauhan keskellä että tämä on juuri sitä mistä mä nautin, mitä mä haluan tehdä ja että tämä on mun elämää. Lara on mun ykkösasia mun elämässä tällä hetkellä ja musta on ihana nähdä miten senkin hyväntuulisuus näkyy niin näissä kuvissa, kuin ihan tavallisessa arkielämässäkin. Mulle on tärkeintä, että heppa voi hyvin ja nauttii elämästään. Kalle sai nauttia elämästään täysin siemauksin viimeiseen henkäykseen asti, ja mä toivon että voin tarjota saman Larallekin. 

Mutta nyt nauttikaa te näistä kuvista! Mun lemppareita on nuo missä aurinko tulee tuolla pellolla kunnolla meidän takaa ja sitten nuo missä ollaan metsässä ja näytään vaan varjona. Mitäs te tykkäätte kuvista ja mitkä on teidän lemppareita? :) 

Lonely horsie 

Se vaan on niin rakas ♥