Reissussa

Jälleen istun bussissa muutaman päivän reissua varten, tällä kertaa suuntana Seinäjoki. Viime viikonloppuna reissasin Turussa kavereiden luona ns. kaupunkilomalla mutta nyt lähden pitkästä aikaa nauttimaan hiljaisesta maalaisrauhasta! Lähden siis käymään Laran entisten omistajien luona, missä olen vieraillut monen monta kertaa Larppaa kattomassa. Tällä kertaa Lara jää kotiin äitin hoitoon ja mä lähden moikkaamaan tuttuja!

Tammikuun treenit sekä Laran että Wiivin kanssa on sujunut erinomaisen hyvin. Oon päässyt valmentautumaan, maastoilemaan ihan oikeasti kunnolla sekä tehnyt kaikkea kivaa kummankin tamman kanssa. Wiivin kanssa käytiin tosiaan pari viikkoa sitten Jonnan valmennuksessa ja loppua kohden alkoi taa sujumaan jo paremmin. Näin pitkä tauko valmennuksesta ei ollut tehnyt mun ratsastukselle hyvää, vaikka hevonen olikin mennyt hurjasti viime syksystä eteenpäin. Nyt aloitetaankin taas treenailemaan kohti kevään ja kesän kisoja.

Lara liikkuu paljon, siis joka päivä ja hyvin liikkuukin. Sillä on ollut tammikuun aikana yksi vapaa ja tänään on toinen, eli oon ehtinyt yllättävän hyvin liikuttamaan päivittäin vaikka sitä hieman aluksi epäilinkin. Nyt sillä on kevyempi liikutusviikko, ollaan tehty nyt kuukausi niin ahkeraa treeniä että tällainen viikon kävelyjakso tähän väliin tekee ihan hyvää. Äitikin on nyt innostunut hepan hoitamisesta, mun Turun reissun aikana hän hoiti ja kävelytti Larpan kahtena päivänä ja nyt mun reissatessa taas mami hoitaa. Lauantaina hän suorittikin Laran liikutuksen selästä käsin, kun pitkästä aikaa innostui ratsastamaankin! 

Muuten meillä kaikki kivasti, hepat on olleet tosi hyväntuulisia ja Laran kiukkuilut on ohitettu. Se viihtyy hyvin omassa tarhassaan kavereiden vieressä eikä ole potkinyt nyt aitoja ollenkaan. Toivottavasti tämä rauha säilyisi jonkun aikaa, tuntuu niin hyvältä kun vihdoin kaikki on taas hyvin. Tästä täytyy taas nauttia, niin kauan kuin tämä onni ikinä kestääkään. 

Viime päivinä

Viime päivät on kuluneet mukavissa merkeissä, tosin 9 päivän työputki laittoi hieman väsyttämään ja tänään oli ihana nukkua niin pitkään kuin huvitti. Töissä on ollut hieman kiireitä, mutta tulevat minilomat pistävät jaksamaan ihan erilaisella innolla, kun tietää pääsevänsä vähän pois arjen kuvioista hetkeksi! Tällä hetkellä treenimotivaatio on ihan huipussaan ja innostuneena varasinkin ratsastustunnin perjantaille pitkästäpitkästä aikaa. 

Eilen käytiin Lauran kanssa yhdessä tallilla ja Laura tuli ekan kerran sitten 2015 lokakuun ratsastelemaan Larpalla. Mä otin Wiivin ja tehtiin noin tunnin treeni kentällä. Larppa näytti liikkuvan kivasti vähän vieraammalla kuskilla ja oli tosi kiva nähdä miten se liikkuukaan ratsastajan kanssa, sitä ei tule kovin usein itse nähtyä.. Wiivi taas tuntui hieman väsyneeltä, se oli vähän normaalia levottomampi edestä enkä saanut sitä tavallisen kevyeksi suustaan. Keventelinkin suurimmaksi osaksi heppaa pyöreäksi ja taipuisaksi. 

Treenin jälkeen tammat menivät vielä ulkoilemaan ja me jatkettiin ruokailun kautta Kimmolle ratsastamaan Lauran heppa. Tai no, Laura ratsasti ja mä sain herätellä pitkään kadoksissa ollutta kuvausintoa takaisin. Koitan ehdottomasti tän vuoden aikana petrata kuvaamisen suhteen, viime vuonna se touhu jäi ihan harmittavan vähäiseksi.

Tänään treenasinkin Larpan itse kentällä keskittyen askellajin sisäisiin siirtymisiin. Ravissa sain tosi kivasti ilmaa askeliin ja kokoaminen oli tänään erikoisen helppoa ja vaivatonta, meille molemmille. Oon käynyt viikonlopun ja maanantain aamutallissa ja joutunut ratsastamaan hevosen suoraan karsinasta, ilman että se pääsee ulkoilemaan ensin. Tällaiset aamuratsastukset ei vaan sovi Laralle, se on kovin jäykkä yön jäljiltä joten aamuiset treenit ovatkin sisältäneet lähinnä maastoilua tai kevyttä eteen-alas -jumppaa. Joka päivä kuitenkin heppanen saa liikkua vähintään puoli tuntia noin 12h tarhauksen lisäksi. 

Tänään siirsin Larpan taas muiden kanssa tarhailemaan. Meillä on kaikki hepat omissa tarhoissaan, mutta tarhat on ihan vierekkäin ilman hajurakoja, joten kaikki pääsevät naapureiden kanssa kosketuksiin. Kiimaongelmien alkaessa Lara alkoi potkimaan putkiaitoja niin rajusti, että takaset olivat jatkuvasti tukkeina, joten se joutui erilleen muista, mutta näköetäisyydelle tietenkin. Se kyllä viihtyy ihan hyvin yksinkin, mutta ei se kivaa ole että se joutuu erillään seisomaan muista. Nyt ongelmien ratkettua (toivottavasti lopullisesti) se pääsee taas kavereiden joukkoon! Tietenkin heti piti pomottaa muita, mutta sen kummempaa riekkumista en joutunut seuraamaan. 

Huomenna käydään tuulettamassa päätä hiittiksellä ja perjantaina Larppanen saa vapaapäivän sekä hieronnan. Lauantaina illemmasta kevyt juoksutus liinassa ja sunnuntaina käydään vähän maastoilemassa. Toivottavasti nämä lumet ja pakkaset kestäisi vielä pitkään, on paljon helpompaa elää hevosen kanssa kun voi treenata niin monipuolisesti, kiitos lumen!

Pieni katsaus viime vuoteen

Vuosi 2016 oli ja meni. Koko vuonna postasin ihan hävyttömän vähän, mutta koska perinteisiini kuuluu tällainen "vuosikatsaus" kerrataan nyt muutama tapahtuma kuluneelta vuodelta. Vuosi toi mukanaan paljon hyvää ja myös ikäviä juttuja, mutta kaikkiaan vuosi oli oikein onnistunut. 

Tammikuussa... 

- mietin tulevaa kautta, sekä hevosten että oman treenini kannalta. Pikaisella silmäyksellä ainakin Laran kanssa päästiin kehittymään, sillä nykyisin se kulkee jo enemmän ylä- kuin alamäkeen ja hevonen on kevyt edestä. Wiivin kanssa kilpaileminen meni odotettua huomattavasi paremmin ja tunnen itse kehittyneeni ratsastajana sillä uskallan vaatia hevoselta hieman enemmän. 

- tuskailtiin satulaongelmissa, ilman koulusatulaa ja olin ratsastanut lähinnä estesatulalla. Löydettiin kuitenkin käyttöömme kiva Kieffer Master.

- aloitin treenit Wiivin kanssa ja Wiivi muutti Larpan kanssa samalle tallille. 

- pohdin ratsastuksellisia ongelmia Laran kanssa ja sitä, että onko hevonen minulle liian vaikea ja minä liian kokematon ratsastaja? 

Helmikuussa...

- kävin kerran estevalmennuksessa, joka meni hyvin. 

- estevalmennuksen jälkeen, Larpan etunen alkoi taas turvottelemaan, joten siirryttiin taas pienelle kävelykuurille. Sain kuitenkin pian ell ajan ja hepan jalka ultrattiin puhtaaksi. Noin viikon päästä ultrasta, turvotus laski pois. 

- Wiivin kanssa treenailtiin tasaisesti maneesilla sekä maastossa. Heppa kehittyi hurjan nopeasti ja treenaus oli kivaa!

Maaliskuussa...

- Larpan kanssa jatkettiin treeniä normaalisti sileällä ja maastoillessa, Wiivi teki samoja juttuja. 

- ei elämä kuitenkaan ruusuilla tanssimista ollut, kun heti kuun alussa Laralle pamahti 39 asteen kuume ja nisän viereen ilmestyi golf-pallon kokoinen patti. 

- patti kuitenkin laski pois, samoin kuume noin viikossa ja treenit jatkuivat jälleen, tällä kertaa uuden valmentajan silmien alla. 

- päästiin jopa kisaamaan pitkästä aikaa! Eikä ollut huono kisareissu, Leppävirralla sekä B- että A-luokissa voitto. 

Huhtikuussa...

- muistelin Kallen kuolinpäivää, jo vuosi ilman poikaa <3

- kummankin tamman kanssa treenailtiin hidasta liikettä, jotta heppa jäisi itse kantamaan itsensä ja liike kevenisi. 

- vietin ihanan Turku-viikonlopun ystävien kanssa sekä pääsin issikka-vaellukselle!

- käytiin yhdet kilpailuharjotukset Leppävirralla tehden onnistunut HeA-rata.

- alamäki sitten alkoi, hepan epämääräisellä vasemman takasen ontumisella juuri ennen Vurrin aluekoulukisoja...

Toukokuussa...

- lomailin ihanat kaksi viikkoa paljon heppaillen ja vaan nautiskellen elämästä.

- poltin mun olkapäät auringossa. 

- hepan ontumisen vuoksi peruuntui kahdet kisat.

- käytiin klinikalla, joka paljastui turhaksi reissuksi. 

- sain BE-kortin ja ostin uuden auton! ... Joka sekin oli ihan susi.

- Wiivi teki upean koulukisadebyytin Kimmon seurakisoissa!

Kesäkuussa...

- aloin seurustelemaan. 

- starttasin elämäni ekan aluetason HeA-luokan Venlalla.

- treenailin Wiivillä ja Venlalla koulukisoja varten ja molemmat toimivat moitteetta. 

- Larpan kanssa kävely jatkui epämääräisen liikkumisen takia ja stressasin ihan älyttömästi tulevaisuutta hepan kanssa. 

Heinäkuussa...

- ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan :D

- julkaisin hurjat yhden postauksen, autonvaihto tuli eteen, varasin hepalle jälleen klinikan, käytiin lomareissusa Helsingissä Antin kanssa ja Larppa hajotti vielä korvansa. Kivasti meni!

- saatiin kuitenkin diagnoosi ontumiseen ja uusi elämä saattoi alkaa!

Elokuu...

- paranneltiin hepan selkää ja korvaa, ei juuri treenattu em. pikkujuttujen vuoksi. 

- sujui Wiivillä ratsastellessa muutaman kerran viikkoon, lähinnä kisoja varten treenailua. Valmentauduttiin myös ja käytiin Vurrilla kisaamassa - molemmista luokista napattiin ruusukkeet. 

Syyskuussa...

- saatiin Laralle uusi koulupenkki ja samalla klinikkareissulla hoidettiin selkä uudelleen. 

- pikkuhiljaa myös Larppi sai lupaa palailla treeniin.

- sain vihdoin toimivan auton! Uusi autoni on ihana, toimiva ja just mulle sopiva!

Lokakuu...

- meni sairastellessa, niin itseni kuin hepan. Tällä kertaa hepoa vaivasi takajalan impparit, jotka johtuivat typeryksen putkiaitojen potkimisesta.. Niimpä hän sai päätyä tarhaamaan yksin, erilleen muista, ja aitojen potkiminen loppui siihen. (näin jälkikäteen helppo lisätä, että näyttäisi siltä että tämäkin johtui vaan kiimahäiriöstä.. se on taas ihan oma tarinansa.)

Marraskuussa...

- Larppa kulki hyvin ja treeni sujui! Siirryin liikuttamaan tammaa joka päivä edes jollain asteella, ja tämä on kyllä ollut ehdottomasti vuoden parhaita ratkaisuja. 

- en stressannut enää valmentautumisesta tai kisaamisesta, vaan nautin jokaisesta päivästä jonka sain Larpan kanssa.

- Wiivin treenit olivat jatkuneet samalla tutulla kaavalla, maastoilua ja sileetreenejä. 

Joulukuussa...

- muutettiin Antin kansa yhteiseen kotiin!

- huolestuin Laran kiimavaivoista ja kiikutin sen klinikalle :'D klinikalta saatiin lääkekuuri pariksi viikoksi ja kuurin jälkeen rauha palasi maahan.

- olin itse kipeämpi kuin koskaan, poissa töistä yli kaksi viikkoa ja mikään ei tuntunut kovin helpolta voimien ollessa pois täysin. 

Että sellaista, eipä montaa kertaa tarvittu eläinlääkäriä..... Onneksi nyt on kaikki hyvin, taas toistaiseksi. Silti mun heppa on vaan niin rakas, se on mun rakas ystävä enkä hevillä sen kanssa halua luovuttaa, vaikka joku toinen niin voisikin tehdä ♥