Kouluvalmennuksessa

Niin vaan meikäläinen ratsasti eilen kouluvalmennuksessa! 4kk ratsastustauon ja 1kk satunnaisen ratsastelun jälkeen oli siis aika palata kunnolla hommiin ja mikäs sen parempaa, kuin puolentunnin kouluyksäri iltapäivällä töiden jälkeen. 

Anni Immonen on valmentanut meitä muutamaan otteeseen aiemminkin pari vuotta sitten, kun oltiin Laran kanssa aloittelemassa kisaamista. Jo tuolloin Annin opetustyyli oli meille todella sopiva ja sain paljon vinkkejä omaan tekemiseen Laran kanssa. Nyt sitten huhtikuussa kävi niin, että kun ilmoitin omassa Facebookissani Laran etsivän pitempiaikaista vuokraajaa, Anni ehdotti harrastuskaveria etsivää kaveriaan. Ja kuinka ollakaan, edelleen meillä on tämä sama superihana vuokraajamme Anne apuna tänäkin päivänä.

Anne ja Lara kävivät kesän aikana pari kertaa Annin valmennettavana, ensimmäisen kerran joskus keväällä ja toisen kerran n. kk sitten. Nyt oli sitten mun vuoro ottaa tuollanen pieni pätkä ja katsoa miten heppa liikkuukaan mun kanssa. Tällä viikolla heppa hyppäsi estetunnilla keskiviikkona, teki Annen kanssa koulutreenin torstaina ja perjantaina ratsastin kentällä askellajit läpi ja hölkättiin maastossa. Heppa oli liikkunut estevalmennuksen jälkeen ihan superhyvin joten odotin aika innolla mitä valmennuksesta tulisi. 

Aloitettiin työskentely käynissä ja kun otin ohjat käteen, tuli heppa samantien pyöreäksi selästä ja pehmeälle tuntumalle. Olin ihan kysymysmerkkinä, eikai tämä näin hyvin voi alkaa? Tehtiin heti ihan perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että heppa malttaa odottaa - käynnin pitää olla rauhallista että etujalat ehtivät ottaa askeleen takajalkojen alta pois. Jotta etuosaa saatiin vielä aktiivisemmaksi, piti hieman nostaa heppaa lavoista ylös ja omille jaloilleen. Ja olipa se helppoa, kohotin aavistuksen sisäohjaa ja pidätin ulkoa reidellä. Ja siinä se, heppa toimi. 

Käynnissä ja ravissa tehtiin melkein samoja juttuja, ravissa tahtia piti rauhoittaa huomattavasti enemmän, jotta saatiin vähän enemmän joustoa askeliin ja hepan takaosa toimimaan paremmin. Työskenneltiin pääosin pääty-ympyrällä soveltaen vähän avoa, vähän väistöä ja voltteja. Pienennettiin ympyrää ja sitten suurennettiin ja heppa tuntui ihan superhyvältä koko ajan. 

Loppuraveissa istuin vaan hevosta vähän ylöspäin, vähän joustoa askeleeseen ja vaan fiilistelin: tältäkö sen pitää tuntua? Näin hyvältä ja loppujen lopuksi helpolta? Tuli niin uskomattoman hyvä mieli, loppuraveissa annoin vähän pidempää ohjaa eikä heppa hyökännyt lavoille tai säkää alas, vaan rennosti ravasi takaosan päällä etuosa ylhäällä. Ihan mieletön olo! Sanoin tunnin jälkeenkin Annille, ettei tämä tunnu edes mun hevoselta. Ei Larppa oo koskaan ollut noin helppo ja kiva, heti alusta alkaen. Ilmeisesti hänellä on nyt kaikki niin hyvin elämässä, että liikkuminen on oikeasti helppoa ja vaivatonta.

On niiin hyvä olo. 5 kuukautta sitten sairaalassa ollessa mietin, mitä jos en saa hepalle hyvää kuskia mun saikun ajaksi? Tullaanko me ikinä enää treenaamaan? Onko meillä mitään tulevaisuutta, jos se nyt menee ihan huonoon kuntoon? Toisin kävi, kävi paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Heppa on selkeästi nyt parhaimmillaan, mitä ikinä. Sen kanssa on niin helppoa ja kivaa. Olen niin kiitollinen kaikille, jotka kuluneen kesän aikana on olleet osana tätä ja tehneet hepalle hyvää. Olisin ollut ihan pulassa, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon apukäsiä. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti vielä monta vuotta ♥

Jalkapäivitystä sekä hepan kuulumisia

Nyt alkaa tuntumaan, että kesä on loppumaisillaan. Illalla alkaa pimentyä jo seitsämän jälkeen ja aamulla kun herää aikaiseen työvuoroon, ei olekaan vielä valoisaa. Hepalla saa olla jo yötä päivää talliloimi päällä, jonka päälle tulee ulkoloimi. On kylmää ja sataa vettä.

 Kaikki postauksen kuvat parin viikon takaa 28.8.

©Emmi Kinnunen

Mutta ei haittaa! Ekan kerran moneen vuoteen mua ei yhtään harmita, että syksy tulee. Ei tarvitse aamulla ennen töihin menoa käydä viemässä hevosia mutaisiin tarhoihin, ei tarvitse tallille tullessa aloittaa hepan jalkojen pesulla, koska sen laidun on vielä ihan kuiva eikä kaatosade voi pilata treenisuunnitelmia, koska tallinpihassa on maneesi. Nämä on ehdottomasti niitä juttuja, mitkä tekee mun syksystä vähemmän masentavan, kuin normaalisti.

Kävin torstaina jälleen Kysissä kontrollissa jalan kanssa ja rtg-kuvat näytti suunnilleen samalta kuin 2kk sitten - ei mitään ihmeellistä. Lääkäri sanoi, että tämä paranemisprosessi osittain jatkuu vielä monta kuukautta, mutta sain luvan alkaa elämään normaalisti ja ilman rajoitteita - toki siinä määrin, ettei jalka saa kipeytyä mistään tekemisestä. Oli ihana kuulla myös se, että ravaaminen TK:ssa haavanhoidon vuoksi voidaan myös lopettaa haavan ollessa niin hyvin parantunut eikä näillä näkymin tarvita enää erillisiä lääkärin kontrollikäyntejä, mikäli mitään takapakkia ei tule. Eli homma jatkuu ahkerasti itse treenaten ja kerran viikossa fyssarin kanssa jumppaamalla!

Ja näin ollen ratsastus astuu taas kuvioihin entistä paremmin! Fyssari sanoi, että keventäminen on erinomaista jumppaa jalalle, kunhan sitä ei tee liikaa (kipeytyy). Lisäks tässä 5kk aikana mun peruskunto on laskenut aika lähelle nollaa, on ratsastus siinä määrin tosi hyvää kuntoilua, kun jalalle ei tule niin paljoa rasitusta, mutta kuitenkin siinä joutuu käyttämään koko kroppaa. Sen lisäksi oon alottanut iltatallit tuolla meidän tallilla, eli oon päässyt tallihommienkin pariin jo ihanasti!

Sitten vielä vähän hepan kuulumisia: mehän oltiin siis viikko sitten sunnuntaina kilpailuissa! Viimeksi ollaan käyty Larpan kanssa kisaamassa viime vuoden keväällä, enkä rehellisesti sanoen enää uskonut meidän palaavan kisamaailmaan takaisin. Ajattelin Larpan siirtyvän pikkuhiljaa eläkehommiin eikä enää oikein tultaisi treenaaman sillä samalla tavalla, kuin puolitoista vuotta sitten. Niin vaan kävi, että kun kaikki on kohdillaan ja treeni sujuu, ei ole mitään estettä pikkukisaamiselle!

Tällä kertaa hepan kouluaitojen sisälle vei meidän ihana vuokraajamme, mulla ei vielä jalustimet kestä jalassa koko koulurataa niin kisahommat jäi multa siltä osin väliin. Olin kuitenkin mukana kuskin ja hepan hoitajan roolissa, mikä sopi mulle ihan mainiosti. Katsotaan josko itsekin muutaman viikon päästä innostuisi seuran koulumestaruuksiin.. ;) Kisapaikalla heppanen toimi kiltisti, kuten aina, ja suorituskin meni tosi hyvin! Vaikka prosentit jäivätkin hitusen alle 60, oli HeB rata siistiä ja helppoa. Mitä nyt Lara lisäili omia laukkalisäyksiä ja vaihdon, hän ei ihan ymmärtänyt että tällä tasolla ei vielä tarvitse laukanvaihtoja osata..

Muutenkin kaikki rullaa hepatin kanssa hyvin. Se pääsee hyppäämään kerran viikossa ja on aina ihan innoissaan siitä. Me maastoillaan paljon yksin ja kavereiden kanssa, se viettää aina 11-12 tuntia ulkona laitumella Veeran kanssa ja sitten aika paljon me vaan hengaillaan. Heppa on viihtynyt ihan älyttömän hyvin nykyisellä tallilla ja oon niin onnellinen tästä tilanteesta ♥ Tänään meillä on vuorossa Anni Immosen kouluvalmennus, missä vuokraaja onkin Larpan kanssa käynyt tässä kesän aikana. Nyt mulla on siis eka valkka ja vähän kyllä jännittää, miten rankkaa tulee olemaan.. Mennään näin alkuun kevyt puolen tunnin yksäri, mutta eiköhän siinäkin kerkeä hiki tulla!